Kleopatran ranta

Riisu kengät tässä kohtaa, niin huomaat hiekan heti. Se on karkeaa. Jyvät ovat suuria ja vaaleita, lähempänä hienoa soraa kuin puuteria, ja ne rapisevat kävellessäsi pehmeästi. Kun hipaiset kädellä jalkaasi, hiekka putoaa suoraan pois. Lähes mikään siitä ei tartu. Pinta on lämmin päältä ja viileämpi muutaman senttimetrin päässä alempana. Pienet aallot saapuvat hitaasti, tasaisesti ja vetäytyvät sitten takaisin irtonaisten jyvien läpi sihinällä.

Katso itään rantaa pitkin. Ranta kulkee pitkänä, loivana kaarteena ja päättyy harmaaseen kallioseinämään – niemeen, jolla kohoaa vanha linnoitus. Tuo siluetti seuraa sinua koko iltapäivän. Käänny toiseen suuntaan, niin rannikko jatkuu länteen kerrostalojen, palmujen ja rantakadun reunalla. Kaiken takana kohoavat Taurusvuoret lähellä rantaa. Hyvin harvat rannat tuovat avomeren, linnoituksen ja vuorijonon samaan näkymään.

Hiekka ansaitsee hetken huomiota. Karkeat jyvät valuvat nopeasti, joten tämä ranta ei muutu kuumaksi pölyksi tuulessa. Se tarkoittaa myös sitä, että rantaviiva on paikoin jyrkemmin hyllytetty kuin lännempänä sijaitsevilla hienohiekkaisilla rannoilla. Paikallinen tarina kertoo, että hiekka lähetettiin tänne lahjaksi Egyptistä. Pidä sitä kansanperinteenä. Karkearakeisia rantoja esiintyy luonnostaan siellä, missä rannikkoa tukevat vuoret ja lyhyet, nopeat joet.

Ennen nimi. Perimätiedon mukaan Kleopatra ui tällä rannalla ja että Marcus Antonius antoi hänelle tämän rannikon lahjaksi. Romantiikka on kansanperinnettä. Sen alla pyörivä politiikka ei ole. Antonius antoi Kleopatralle hallinnan alueista Turkin etelärannikolla. Syy oli pikemminkin käytännöllinen kuin tunneperäinen. Näillä vuorilla oli erinomaista laivanrakennuspuuta, eikä Egyptillä ollut sitä juuri lainkaan. Se, joka hallitsi näitä metsiä, pystyi rakentamaan laivaston. Tämä on vähemmän viehättävä ja todennäköisempi tarina.

Vesi on päätapahtuma. Tyynenä aamuna on tarpeeksi kirkasta, jotta voi nähdä omat jalkansa ja niiden alla olevan hiekan väreilyt. Väri muuttuu vaaleanvihreästä matalikkoalueilla syvemmän siniseen kauempana, ja merenpohjan vaihtuessa on tummempia läiskiä. Välimeri pysyy täällä lämpimänä pitkälle syksyyn. Monet säännölliset vierailijat sanovat, että parhaat uintikuukaudet eivät ole lainkaan kesän huippu, vaan viikot sen molemmin puolin.

Tämä ranta on hyvin hoidettu, ja se sopii joillekin matkailijoille ja ärsyttää toisia. Rannalla on riveittäin vuokrattavia aurinkotuoleja ja -varjoja, suihkuja, pukukoppeja ja hengenpelastajia koko kauden ajan. Se on saanut Sinilippu-statuksen, kansainvälisen palkinnon veden laadusta, turvallisuudesta ja palveluista. Jos haluat tyhjän hiekkarannan, tämä ei ole se paikka. Jos haluat uida, istu alas ja pyydä jotain kylmää tuotavaksi, se toimii erittäin hyvin.

Rannan itäpäässä, lähellä kalliota, on luola, johon kannattaa käyttää tunti aikaa. Se löydettiin 1940-luvulla louhostöiden aikana, kun räjäytykset avasivat kammion täynnä tippukiviä. Luolan sisällä oleva ilma on kosteaa ja viileää, ja siinä on paljon hiilidioksidia ja hyvin vähän pölyä. Astmaatikot ovat tulleet tänne vuosikymmeniä istumaan sisällä ja hengittämään. Olipa lääketieteellinen näkemys mikä tahansa, jo pelkkä lämpötilan muutos on helpotus.

Alanya oli toimiva kaupunki ennen kuin siitä tuli lomakeskus. Katso rannalta sisämaahan päin, niin voit yhä nähdä sen jälkiä – kasvihuoneita, banaaniviljelmiä alemmilla rinteillä, sitrushedelmätarhoja. Tällä rannikolla kasvatetut banaanit ovat lyhyempiä ja makeampia kuin tuontibanaanit, ja näet niitä myytävän tienvarsikojuilla hedelmät vielä varressa. Kaupungilla on myös pitkä historia pienten veneiden rakentamisesta, jota harjoitetaan kallion toisella puolella sataman lähellä sijaitsevilla pihoilla.

Kiinnitä huomiota tuulen suuntaukseen. Aamut täällä ovat usein tyyniä ja tyyniä. Iltapäivällä tuulee yleensä mereltä, pinta karheutuu ja pienet aallot muodostuvat rantaa pitkin. Se ei ole vaarallista tavallisina päivinä, mutta se muuttaa uinnin täysin. Jos haluat tyyntä vettä ja selkeän näkyvyyden, mene rannalle ennen puoltapäivää. Jos pidät aaltojen heilahtamisesta, iltapäivä on sinulle sopiva.

Koska ranta on karkeasti länteen päin, se saa auringonlaskun. Valo laskee kohti vettä, takana olevat vuoret muuttuvat harmaasta violetiksi ja linnoituksen kallio muuttuu mustaksi ääriviivaksi. Ihmiset kokoontuvat rantakadulle tätä varten ilman minkäänlaista organisaatiota. Uimarit viipyvät vedessä myöhempään kuin oli tarkoitus. Hiekka säilyttää lämpönsä jonkin aikaa auringon laskettua, mikä tekee illalla istumisen yllättävän mukavaksi.

Pimeän tultua ranta ja rantakatu muuttavat luonnettaan tyhjenemisen sijaan. Perheet kävelevät. Myyjät myyvät paahdettua maissia ja jäätelöä. Kalastajat asettuvat itäpään kallioille pitkien vapojen ja pienten lamppujen kanssa. Tunnelma on rauhallinen eikä meluisa. Turkin rannikkokaupungeissa iltakävely on sosiaalinen tapahtuma, jolla on oma rytminsä, eikä siihen osallistuminen maksa mitään muuta kuin teekupillisen hinnan jossain matkan varrella.

Ennen lähtöä kävele viimeisen kerran veden reunalle ja seiso paikassa, jossa aallot ulottuvat nilkkoihin. Katso itään kalliolle, sitten horisonttiin ja sitten alas karkeaan vaaleaan hiekkaan jalkojesi ympärillä. Kaksi tuhatta vuotta laivoja, satamia ja riitoja on kulkenut tällä rantaviivalla, eikä mikään niistä ole muuttanut veden ääntä juuri tällä alueella. Seiso siinä kokonainen minuutti. Ota sitten kengät jalkaasi ja mene.