Troijan muinainen kaupunki

Kuuntele ensin tuulta. Se tulee Dardanellien salmesta, tasaisena ja suolaisena, taivuttaen kuivaa ruohoa kivien välissä ympärilläsi. Sirkat rapisevat kuumuudessa. Jalkojesi alla polku on tiivistynyttä maata, johon on sekoitettu murskattua keramiikkaa, joka on jauhettu hienoksi yli vuosisadan kaivamisen tuloksena. Rauniot eivät kohoa korkealle. Ne ovat matalia, kellertävänruskeita ja lämpimiä auringossa, seinät seinää vasten. Et seiso yhden kaupungin päällä. Seisot ainakin yhdeksän kaupungin päällä, puristettuina yhteen kumpuun.

Arkeologit kutsuvat tätä kumpua Hisarlikiksi. Jalkojesi alla on yhdeksän suurta asutuskerrosta päällekkäin, pienestä muurien ympäröimästä kaupungista, joka perustettiin noin 3000 eaa., roomalaiseen kaupunkiin, joka säilyi myöhäisantiikiin asti. Jokainen kaupunki nousi, kukoisti ja kaatui. Sen rauniot tasoitettiin, ja seuraava kaupunki rakennettiin raunioiden päälle. Noin 4 000 vuoden aikana kumpu kasvoi ylöspäin metri metriltä. Numeroidut kyltit paikan ympärillä, Troija yksi - Troija yhdeksän, kertovat, mitä kerrosta katsot.

Troija on kuuluisa runostaan. Homeroksen Ilias, joka on kirjoitettu kreikaksi noin 700-luvulla eaa., kuvaa kymmenen vuotta kestänyttä sotaa tästä linnoituksesta. Vuosisatojen ajan monet tutkijat pitivät tätä sotaa puhtaana myyttina. Sitten kaivajat löysivät täältä todellisen pronssikauden linnoituksen, jossa oli massiiviset muurit, vartiotornit ja palaneiden kerrosten peittämät palaneet palat. Yksikään piirtokirjoitus ei ole koskaan todistanut, että Homeroksen sota olisi tapahtunut. Mutta Troijan kuudentena ja seitsemäntenä tunnetut kerrokset sopivat runon aikakauteen, ja molemmissa näkyy merkkejä väkivallasta ja tulesta. Kysymys on edelleen avoin, mikä on osa tämän paikan vetovoimaa.

Mies, joka kaivoi täällä ensimmäisenä laajamittaisesti, oli Heinrich Schliemann, varakas saksalainen liikemies, joka oli pakkomielteinen Homeroksesta. Hän aloitti suuret kaivaukset vuonna 1871 Frank Calvertin johdolla, joka oli englantilainen asukas, joka omisti osan kummusta ja oli pitkään epäillyt, mitä sen sisällä oli. Schliemann kaivoi nopeasti ja lujasti. Hänen työläisensä hakkasivat valtavan ojan suoraan kummun keskelle tuhoten kerroksia, joita hän ei pitänyt tärkeinä. Voit edelleen nähdä tuon suuren ojan tänäkin päivänä. Arkeologit ovat työskennelleet siitä lähtien tarkemmin.

Vuonna 1873 Schliemann löysi aarteen, joka koostui kultakoruista, astioista ja aseista. Hän nimesi sen Priamoksen aarteeksi Iliaan Troijan kuninkaan mukaan ja salakuljetti sen pois Ottomaanien valtakunnasta. Hän oli väärässä nimessä. Kulta oli peräisin Troija toisesta, kaupungista, joka oli yli tuhat vuotta vanhempi kuin mikään Homeroksen sota. Aarre siirtyi myöhemmin Berliiniin, katosi vuonna 1945 ja nousi uudelleen pintaan vuosikymmeniä myöhemmin Moskovassa, jossa suuri osa siitä on edelleen olemassa. Maaperä, josta se löytöpaikalta löydettiin, on osa vaeltamaasi reittiä.

Kävele kohti paikan itäpuolta ja tulet Troijan kuudennen muurien luo. Nämä ovat Troijan vaikuttavimmat kivet. Ne kallistuvat sisäänpäin loivasti kulmassa, hiottua kalkkikiveä, joka on sovitettu sileisiin pintoihin, ja suuren vartiotornin perusta on edelleen pystyssä. Myöhäisellä pronssikaudella nämä muurit olivat useita metrejä korkeammat, savitiilillä päällystettyinä. Silitä pystysuoria saumoja, jotka jakavat muurin osiin. Rakentajat ovat saattaneet käyttää niitä maanjäristysten aiheuttamien vahinkojen hallintaan, jotka ovat jatkuva uhka tällä rannikolla.

Entä hevonen? Puuhevonen ei koskaan esiinny itse Iliaassa. Se on peräisin myöhemmistä kreikkalaisista runoista ja Homeroksen Odysseiasta, jossa temppu muistetaan. Kukaan ei tiedä, oliko oikeaa hevosta olemassa. Se voi olla muisto piirityskoneesta, laivasta tai puhdas keksintö. Nykyaikainen puinen hevonen seisoo lähellä paikan sisäänkäyntiä, rakennettu vierailijoille, ja lapset kiipeilevät sen sisällä useimpina päivinä. Legenda tai ei, tarina on levittänyt tämän pienen kukkulan kielille, joita puhutaan kaikkialla maailmassa.

Lähellä kummun keskustaa etsi leveä kivinen ramppi, joka kiipeää loivasti. Se johti Troijan toisen linnoitukseen lähes 5 000 vuotta sitten, ja Schliemann löysi aarteensa läheltä sitä. Ramppi on päällystetty litteillä kivillä ja reunat siististi viistot. Kärryt ja ihmiset kulkivat linnoitukseen tätä tietä, kun Egyptin pyramidit olivat vielä uusia. Se on yksi vanhimmista asioista, joita voi nähdä Troijassa, ja yksi helpoimmin kuviteltavista käytössä.

Viimeiset tällä kummulla sijainneet kaupungit olivat kreikkalaisia ja roomalaisia. He kutsuivat kaupunkia Ilioniksi ja pitivät sitä muistomerkkinä. Muinaiset kirjoittajat kertovat Aleksanteri Suuren käyneen siellä vuonna 334 eaa., kunnioittaneen lähellä olevaa Akilleuksen hautaa ja jättäneen uhrilahjoja. Rooman keisarit suosivat kaupunkia, koska Rooma jäljitti sen alkuperää troijalaiseen sankariin Aeneaaseen. Paikan eteläreunalla voit istua pienessä roomalaisessa odeonissa, katetussa musiikkiteatterissa, jonka kaarevat kivipenkit ovat säilyneet.

Troija liittyi UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1998. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2018, Troijan museo avattiin Tevfikiyen kylässä, lyhyen ajomatkan päässä siitä, missä seisot. Sen ruosteenvärisessä kuutiossa on tuhansia kummulta löydettyjä esineitä, mukaan lukien joitakin ulkomaisista museoista palautettuja esineitä. Jos rauniot tuntuvat vaikeilta lukea, museo antaa niille kasvot, työkalut ja äänet. Monet vierailijat sanovat, että paikka on järkevämpi toisella kerralla, kun esineet ovat täyttäneet aukot.

Ennen lähtöäsi pysähdy jonnekin hiljaiseen paikkaan ja käänny luoteeseen, kohti salmea. Alapuolellasi oleva tasanko oli aikoinaan leveä lahti, jonka joet olivat tuhansien vuosien aikana hitaasti liettäneet. Laivat ovat saattaneet aikoinaan ankkuroida paikkaan, jossa traktorit nyt ylittävät peltoja. Seiso paikallasi ja anna tuulen tehdä niin kuin se on aina tehnyt täällä. Yhdeksän kaupunkia kuuli sen ennen sinua. Olipa runon totuus mikä tahansa, ihmiset valitsivat tämän kukkulan yhä uudelleen ja uudelleen, ja tänä iltapäivänä sinäkin teit niin.