Pergamonin akropolis

Korkeus on koko idea tässä. Seisot harjanteella satoja metrejä tasangon yläpuolella, ja tuuli puhaltaa sinua kohti kantaen pölyä, timjamia ja Bergaman kaupungin kaukaisen melun alla. Marmoripylväät heijastavat valoa huipulle takanasi. Joka suuntaan maa loivenee, peltoja, tekojärviä, kaukaisia kukkuloita. Tämän kaupungin rakentaneet ihmiset eivät halunneet mukavuutta ensin. He halusivat tulla nähdyiksi kaikkialta ja nähdä kaiken.

Pergamonin nousu on kuin seikkailukertomus. Aleksanteri Suuren kuoltua hänen kenraalinsa taistelivat valtakunnasta, ja yksi heistä säilytti valtavan aarteen tässä kukkulan linnoituksessa uskoen sen Philetaeros-nimisen upseerinsa haltuun. Hän hiljaa omisti rahat, perusti dynastian, ja hänen seuraajansa, Attalidit, muuttivat varuskunnan yhdeksi kreikkalaisen maailman loistavimmista pääkaupungeista kolmannella ja toisella vuosisadalla eaa. Kuvanveistäjät, oppineet ja insinöörit työskentelivät kaikki samanaikaisesti tällä kukkulalla.

Oppiminen oli dynastian suosikkiase. Attalidit rakensivat kirjaston, jonka antiikin kirjoittajat sijoittivat toiseksi Aleksandrian kirjaston jälkeen. Plutarkhos väitti vuosisatoja myöhemmin kirjoittaessaan, että siinä oli 200 000 kirjakääröä, mikä on pikemminkin muinaisen huhun kuin inventaarion arvoinen luku. Kilpailu Egyptin kanssa synnytti kuuluisan tarinan. Kun papyrusten vienti lopetettiin, antiikin kirjoittajat sanovat, että Pergamon hioi kirjoittamista erityisesti käsitellylle eläimen nahalle. Materiaali sai kaupungin nimen, latinaksi pergamena, englanniksi parchment. Olipa tarina kuinka koristeltu tahansa, sana on totta, ja se on sinun tänään.

Kirjasto sijaitsi Athenen pyhäkön vieressä, ja voit kävellä sen perustusten läpi. Etsi jäljellä olevasta seinästä riviä reikiä ja syvennyksiä, joihin on saattanut ankkuroida puisia hyllyjä. Kirjoilla oli myös dramaattinen loppu. Plutarkhos kertoo väitteen, että Mark Antonius antoi koko kokoelman Kleopatralle lahjaksi Aleksandrian kirjaston täydentämiseksi. Totta tai ei, tarina osoittaa, mitä nämä kirjakääröt olivat arvokkaita. Kokonaiset valtakunnat imartelivat toisiaan kirjoilla.

Etsi nyt teatteri ja lähesty sitä hitaasti. Terassien alapuolella olevaan rinteeseen louhittu pylväs laskeutuu kulmassa, joka tuntuu lähempänä kalliota kuin portaikkoa. Istumapaikkoja on noin kymmenelle tuhannelle ihmiselle. Se on yksi jyrkimmistä antiikin ajan säilyneistä teattereista. Jos kokeilet portaita, laskeudu varovasti pitäen kiinni kaiteesta siellä, missä sellainen on. Kaukana alempana olevalta näyttämöltä ylimmät rivit tuntuvat roikkuvan ilmassa. Jokaiselta istuimelta, jopa korkeimmalta, oli esteetön näkymä tasangolle.

Yhdellä terassilla sijaitsi Pergamonin suuri alttari, joka rakennettiin toisella vuosisadalla eaa. ja jota peitti marmorifriisi, jossa jumalia taistelemassa jättiläisiä vastaan oli veistetty liikkeellä ja rajulla tavalla, joka säikäyttää kävijöitä edelleen. Et näe friisiä täällä. Saksalainen insinööri Carl Humann aloitti sen kaivamisen vuonna 1878, ja veistokset vietiin Berliiniin, jossa museo lopulta nimettiin niiden mukaan. Itse kukkulalla on alttarin leveä porrastettu perustus, ja sen vieressä kasvaa mänty. Seiso lavalla ja rakenna loput uudelleen mielessäsi.

Huippua kruunaavat valkoiset pylväät kuuluvat Trajanuksen temppeliin, joka rakennettiin Rooman hallitessa täällä ja on omistettu jumalina palvotuille keisareille. Se seisoo valtavalla keinotekoisella terassilla, jota kannattelevat holvikattoiset kammiot. Se on yhtä vaikuttava insinööritaidon mestariteos kuin sen yläpuolella oleva marmori. Arkeologit pystyttivät osan pylväikköä uudelleen 1900-luvulla. Sen tasanteelta avautuu paras näkymä Akropoliille, ja teatteri putoaa alas jalkojesi juuressa.

Rooma sai kaiken tämän ilman taistelua. Vuonna 133 eaa. viimeinen kuningas, Attalos III, kuoli perillisenä ja testamenttasi koko valtakuntansa Roomalle. Testamenttilahjoitus hämmästytti aikalaisia, ja historioitsijat keskustelevat edelleen hänen motiiveistaan. Valtakunnasta tuli Rooman Aasian provinssi, ja Pergamon pysyi varakkaana maakuntakaupunkina vuosisatojen ajan. Harvat imperiumit ovat koskaan vaihtaneet omistajaa paperityön avulla. Tämä vaikutti.

Pergamonin kuuluisin poika syntyi myöhemmin. Galenos, joka syntyi täällä vuonna 129 jKr., tuli antiikin vaikutusvaltaisin lääkäri, gladiaattorien lääkäri kotikaupungissaan ja myöhemmin keisarien lääkäri Roomassa. Hänen kirjoituksensa hallitsivat eurooppalaista ja Lähi-idän lääketiedettä reilusti yli tuhannen vuoden ajan. Hän opiskeli Asklepionissa, tasangolla sijaitsevassa parantavassa pyhäkössä, jossa hoito sekoitti kylpyjä, lepoa, liikuntaa ja unien tulkintaa. Sen pylväsmäisiä jäänteitä voi käydä katsomassa erikseen laskeutumisen jälkeen.

Kukkulan laella oli vesiongelma, ja ratkaisu hämmästyttää edelleen insinöörejä. Hellenistiset rakentajat rakensivat putkilinjan vuorilta monta kilometriä pohjoiseen, ja sen viimeinen osuus toimi paineistettuna sifonina, joka työnsi vettä linnoitukseen suljettujen putkien kautta. Ei pumppuja, vain painovoima ja paine, joita hallittiin toisen vuosisadan eaa. matematiikalla. Kävellessäsi muista, että jokainen täällä ylhäällä oleva suihkulähde, kylpylä ja puutarha kulki tällä piilotetulla linjalla.

Vuonna 2014 UNESCO lisäsi Pergamonin ja sen kerrokselliset maisemat maailmanperintöluetteloon. Kerrokset on helppo lukea täältä ylhäältä. Akropoliin alapuolella seisoo Punainen sali, valtava roomalaisaikainen tiilinen temppelikompleksi, joka myöhemmin muutettiin kirkoksi. Ottomaanien minareetit kohoavat Bergaman nykyaikaisten kattojen joukossa. Köysirata liukuu ylös rinnettä, jonka olet ehkä kiivennyt. Kaksikymmentäkaksi vuosisataa kaupunkia, pinottu yhteen näkymään.

Etsi hiljainen marmorimökki ja istahda hetkeksi ennen lähtöäsi. Tuuli täällä ylhäällä ei koskaan oikein lakkaa. Se ylitti tämän harjanteen, kun kirjasto oli täynnä, kun alttari savutti, kun viimeinen kuningas allekirjoitti oudon testamenttinsa. Alapuolella traktorit liikkuvat tasangolla, ja kaupunki jatkaa iltapäiväänsä. Valtakunnat osoittautuvat väliaikaisiksi. Korkeus, valo ja tuuli olivat koko ajan pysyvä kokoelma.