Ishak Pashan palatsi

Tuuli saapuu ennen kuin ehdit portille. Tällä terassilla ei ole mitään, mikä rikkoisi sitä, ja se kuljettaa mukanaan hienoa pölyä, joka laskeutuu huulillesi muutamassa minuutissa. Laita kätesi kivelle. Iltapäivällä se on lämmin, melkein kuuma ja hieman karkea – lähellä louhittua kellertävänruskeaa vulkaanista kiveä. Huoneiden sisällä tuuli muuttaa korkeutta liikkuessaan tyhjien ikkuna-aukkojen läpi. Tämä ääni on suurin osa siitä, mitä täällä kuulet.

Palatsi sijaitsee kallioperussilla Doğubayazıt-tasangon yläpuolella, noin 2 000 metrin korkeudessa. Katso reunalta. Tasanko kulkee tasaisena ja kalpeana horisonttiin asti, ja sitä halkaisee tie, joka kulkee itään kohti Iranin rajaa. Tuo tie on niemi. Tämä rakennus sijoitettiin paikkaan, josta se pystyi tarkkailemaan karavaanireittiä, ja terassin haltija saattoi verottaa tai estää kaiken, mitä sillä liikkui.

Ajoitus ei ole niin tarkka kuin matkaoppaat antavat ymmärtää. Haaremiosan sisällä olevassa kaiverruksessa on vuosiluku 1784, joka vahvistaa kyseisen osan valmistumisen. Työn ymmärretään yleisesti alkaneen noin vuosisataa aiemmin. Joten kompleksi, jonka läpi kävelet, on koottu sukupolvien aikana eikä rakennettu yhden suunnitelman mukaan, ja osien väliset erot kivityössä ovat yksi mielenkiintoisimmista asioista, joita kannattaa etsiä.

Sitä ei rakentanut ottomaanien sulttaani. Rakentajat olivat Çıldıroğlu, paikallinen dynastia, joka hallitsi tätä rajaseutua imperiumin itälaidalla. Etäisyys pääkaupungista antoi tällaisille perheille huomattavaa itsenäisyyttä. Tämän kokoinen palatsi, näin kaukana Istanbulista, on osoitus siitä, kuka todellisuudessa johti rajaa. Huomaa, että siellä on moskeija, hauta, vankityrmiä, keittiöitä ja linnoitettu muuri. Tämä on pieni hallintorakennus, ei maalaistalo.

Seiso pääportaalin edessä ennen sisäänmenoa. Oviaukon ympärillä oleva kivi on peitetty veistetyillä reliefeillä – kukilla, geometrisilla nauhoilla, ruusukkeilla – ja aukon yläpuolella pinta jakautuu pieniin onttoihin syvennyksiin, jotka on pinottu hunajakennomaisesti. Tämä elementti on peräisin islamilaisesta arkkitehtuurista idempänä. Muualla kompleksissa löydät yksityiskohtia, jotka tutkijat yhdistävät seldžukkien, ottomaanien, georgialaisten, armenialaisten ja persialaisten rakennusperinteisiin. Sekoitus on paikallinen tunnusmerkki.

Portin läpi johtaa ensimmäinen sisäpiha, julkinen. Siitä avautuivat palvelurakennukset, tallit, varastot ja vartiohuoneet. Liikenne, jolla oli asioita kuvernöörin kanssa, kulki tänne asti eikä yleensä pidemmälle. Mittakaava on runsas ja pinnat ovat sileitä. Vertaa täällä olevaa yksinkertaista muurausta juuri läpi kulkemasi oviaukon veistettyihin töihin. Järjestys oli tarkoituksella järjestetty: paina kynnyksellä ja sitten ryhdy hommiin.

Toinen portti johtaa yksityiselle sisäpihalle, ja veistokset voimistuvat jälleen. Toisella puolella seisoo moskeija, jonka sisällä on kupoli ja veistetty rukoussyvennys. Sen vieressä on kartiomaisen kivikaton alla oleva hautakammio, muoto, joka kulkee läpi seldžukkien ja aiempien anatolialaisten rakennusten. Moskeijan sisätilat ovat muutaman minuutin arvoisia. Valo tulee korkealta, ja kupolin rummun ympärillä olevat veistetyt nauhat ovat edelleen teräviä.

Sen takana on haaremi eli yksityiset perhehuoneet. Huoneet avautuvat tiiviissä järjestyksessä sisäpihalle, ja jokaisessa on seinään upotettu kivitakka. Laske takat kulkiessasi läpi, niin saat käsityksen siitä, kuinka monta kotitaloutta täällä asui. Talvet tällä tasangolla ovat ankaria. Lämmitys ei ollut ylellisyyttä, ja rakentajat pitivät sitä selvästi suunnitteluongelmana alusta alkaen.

Palatsissa kuvaillaan usein keskuslämmitysjärjestelmää, jossa lämmin ilma johdettiin lattioiden alle ja seinien kanavien kautta. Pidä tätä vahvana paikallisena perinteenä eikä vakiintuneena tosiasiana. On kiistatonta, että seinät ovat paksut, ikkuna-aukot vaatimattomat ja huoneet on järjestetty pitämään lämpöä. Vettä tuotiin myös ulkoa, ja lattioiden alla on viemäröintijärjestelmä.

Oviin liittyy toinen tarina. Perimätiedon mukaan palatsissa oli aikoinaan kullatut ovet, jotka poistettiin ja vietiin Venäjälle yhden 1800-luvulla tätä rajaa pyyhkäisseen sodan aikana. Tarinan eri versiot sijoittavat ne siellä olevaan museokokoelmaan. Sitä toistetaan paikallisesti varmasti, ja se voi hyvinkin olla totta, mutta pidä sitä perinteenä. Oviaukot itsessään ovat nyt avoinna taivaalle useissa paikoissa.

Huomaat jotain modernia. Restauroinnin aikana kompleksin osiin asennettiin suojaava kattorakenne metallista ja lasista. Arkkitehtien mielipiteet siitä ovat vahvoja ja enimmäkseen kielteisiä, ja voit itse päättää, mihin suuntaan seisot. Käytännön argumentti on kuitenkin todellinen. Lumi ja sulamisvesi tunkeutuivat muuraukseen joka talvi, eikä katottomalla rauniolla tällä tasangolla ole loputonta tulevaisuutta.

Katso ylös palatsin taakse olevaa rinnettä ennen lähtöäsi. Yläpuolella olevalla kalliolla on vanhemman asutuksen jäänteitä – linnoitus, kauan ennen palatsia rakennettu moskeija ja alapuolella kallioon hakattuja kammioita. Yksi näistä hakatuista kammioista on peräisin Urartian kaudelta, jolloin ihmiset työskentelivät tällä kalliolla yli kaksi tuhatta vuotta ennen palatsin rakentamista. Nousu on lyhyt, mutta maa on irtonaista.

Käänny sitten ja katso pohjoiseen. Kirkkaana päivänä tasangon yläpuolella tuossa suunnassa seisoo erittäin suuri valkoinen kartio, joka hallitsee kaikkea muuta näkyvissä olevaa. Useimpina päivinä se piiloutuu utuon tai pilveen, joten jos se on näkyvissä, pysähdy ja katso. Takanasi tyhjät ikkunat pitävät matalaa ääntä tuulessa. Odota hetki täällä terassin reunalla ennen kuin kävelet takaisin alas.