Uçhisarin linna

Tuuli on täällä jatkuvaa. Se pyyhkäisee tasangon yli, nykii takkiasi ja kantaa mukanaan pölyn ja kuivan ruohon hajua. Edessäsi kohoaa yksi valtava kallio, kalpea ja täynnä satoja tummia aukkoja. Linnut pujahtavat niistä sisään ja ulos. Portaat ilmestyvät ja katoavat sen julkisivulle. Tämä on Uçhisarin linna – ei linna, joka rakennettiin, vaan se, joka kaivettiin maahan. Ihmiset eivät rakentaneet tänne muureja. He ottivat pehmeästä kivestä tehdyn vuoren ja koversivat sen auki.

Nimi yhdistää turkkilaisia sanoja, jotka tarkoittavat kärkeä ja linnoitusta – karkeasti sanoen linnoitusta reunalla. Kallio on Kappadokian tämän osan korkein kohta, ja Uçhisarin kylä kiertää sen juurta, vanhat kivitalot nousevat osittain rinteitä ylös. Huipulta avautuu näkymä koko veistetyn maiseman yli – Göremen laaksot, keijupiippujen täyttämät harjanteet ja kirkkaina päivinä kaukana idässä sijaitsevan Erciyesin vuoren lumijuovainen kartio – tulivuori, jonka muinaiset purkaukset loivat kaiken tämän kiven.

Tämä alkuperätarina on täällä tärkeämpi kuin missään muualla. Tulivuoret, kuten Erciyes ja Hasan, hautasivat alueen tuhkaan miljoonien vuosien aikana. Tuhka tiivistyi tuffiksi – pehmeäksi, kevyeksi kiveksi, joka kaivertuu helposti, mutta pysyy lujana. Sade ja tuuli riisuivat pois heikommat kerrokset, jättäen jälkeensä torneja, harjanteita ja tämän yhden jättimäisen lohkareen. Ihmiset saapuivat ja löysivät kiven salaisuuden: huone voitiin louhia päivissä yksinkertaisilla rautatyökaluilla. Kokonaiset kylät muuttivat kallioon sen sijaan, että olisivat rakentaneet sen päälle.

Suurimman osan historiastaan tämä oli turvapaikka. Kappadokia sijaitsi armeijoiden ja ryöstäjien reitillä, ja alue sijaitsi kiisteltyjen rajojen lähellä vuosisatojen ajan. Kun vaara lähestyi, kyläläiset vetäytyivät kallioon. Kapeat tunnelit voitiin sulkea sisältäpäin, ja ruokaa ja vettä varastoitiin kaiverrettuihin kammioihin. Huipulta puolustajat näkivät vaikeuksien tulevan useiden kilometrien päästä. Uçhisar muodosti tähystysketjun muiden alueen linnoitusten kanssa, mukaan lukien lähellä sijaitsevan Ortahisarin onton kallion.

Luotettavat päivämäärät ovat täällä niukkoja. Kalliossa ei ole perustamiskirjoitusta, ja sen huoneita on kaiverrettu uudelleen niin monta kertaa, että arkeologialla on vaikeuksia selvittää kerroksia. Kirjalliset lähteet kertovat siitä vain vähän. Sen sijaan on säilynyt paikan logiikka – näköalapaikka, turvapaikka, varasto – jota ihmiset, joiden nimet ovat kadonneet, ovat toistaneet vuosisatojen ajan. Tämä anonymiteetti on tyypillistä Kappadokialle. Sen suurimmat monumentit tekivät maanviljelijät hakkuineen, eivät keisarit arkkitehteineen. Pidä tämä mielessä kiivetessäsi: jokainen huone oli jonkun käytännöllinen vastaus säähän, nälkään tai sotaan.

Kallion sisätilat ovat sokkelo kammioita, jotka on yhdistetty portailla, kuiluilla ja tunneleilla – koteja, varastoja, vesisäiliöitä ja kyyhkyslakkoja, jotka on pinottu ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Sukupolvet raivasivat uusia huoneita tarpeen mukaan. Eroosio ja sortuma ovat sulkeneet joitakin ja paljastaneet toisia; ohitat ovet, jotka nyt avautuvat tyhjään ilmaan. Kiipeily huipulle seuraa veistettyjä portaita, jotka on vahvistettu ja varustettu kaiteilla nykyaikana. Etene hitaasti ja katso sivukammioihin samalla. Noen tummentamat katot merkitsevät vanhoja keittiöitä ja tulisijoja.

Huippu on pieni tasanne, jolla liehuu Turkin lippu ja josta avautuu yksi Keski-Anatolian laajimmista näkymistä. Täältä ylhäältä maisema selittää itsensä. Voit seurata, miten laaksot valuvat ja missä pehmeämpi kivi on kulunut rotkoiksi. Kylät sijaitsevat harjanteilla; hedelmätarhat ja viinitarhat täyttävät laakson pohjat. Ilmapalloja laukaistaan aamunkoitteessa Göremen suunnasta, ja illalla matala aurinko värjää kallion hunajanväriseksi. Valokuvaajat arvostavat molempia tunteja, ja on helppo ymmärtää miksi.

Linnan alapuolella Göremen puolella kulkee Güvercinlik – Kyyhkysten laakso – joka on nimetty tuhansien kallioihinsa hakattujen kyyhkyslakkojen mukaan. Maanviljelijät hakkasivat pieniä kammioita korkealle kallioon, maalasivat sisäänkäynnit valkoisiksi lintujen houkuttelemiseksi ja keräsivät ulosteet lannoitteeksi viinitarhoille ja hedelmätarhoille. Se oli kokonainen hiljainen talous, joka perustui kyyhkysten varaan. Monet kyyhkyslakat ovat edelleen näkyvissä, ja joissakin linnut käyvät edelleen. Laakson pituudelta kulkee kävelyreitti Uçhisarista alas Göremeen – yksi alueen miellyttävimmistä vaellusreiteistä.

Kylä ansaitsee oman tunnin. Vanha Uçhisar kiipeää alemmilla rinteillä kivitaloina – osa hylättyinä, osa huolellisesti entisöityinä. Viime vuosikymmeninä entisöijät ovat muuttaneet monia luolataloja pieniksi hotelleiksi, ja kylästä on tullut hiljaisia öitä ja pitkiä maisemia kaipaavien matkailijoiden suosikki. Pihojen välissä mutkittelee kujia; viiniköynnökset varjostavat oviaukkoja. Kallion alla olevilla terasseilla sijaitsevat teehuoneet tarjoavat näköalan ja lasin.

Paikalliset kertovat tunneleista, jotka kulkevat linnasta kaukana tasangon alla – pakoreiteinä piirityksen aikana. Joitakin käytäviä on varmasti olemassa; kuinka pitkälle ne ulottuvat, on toinen kysymys, ja tarinat kasvavat kertomuksen myötä. Pisintä versiota pidetään kansanperinteenä. Varmaa on varastointi: kallion sisällä olevissa kammioissa säilytettiin viljaa, öljyä ja vettä, tarpeeksi kestämään hyökkäyksen. Strategia oli kärsivällisyys. Hyökkääjät tässä kuivassa maassa pystyivät harvoin odottamaan kauempaa kuin täysillä vesisäiliöillä istuvat puolustajat.

Katso ylös kallion seinämää juurelta ja lue sen pintaa. Aukot merkitsevät huoneita; urat portaita; rivit pieniä reikiä kyyhkyslakkoja. Sään vaikutus kuorii tasaisesti ulkokiveä, minkä vuoksi jotkut osat on aidattu. Sama pehmeys, joka teki kivestä helposti muovattavan, tekee siitä hauraan. Kokonaiset ulkohuoneet ovat lohjenneet pois vuosisatojen saatossa jättäen takaseinät avoimiksi taivaalle. Kunnioita esteitä – vuori muuttaa edelleen hitaasti muotoaan.

Päätä vierailusi huipun kaiteelle katsomalla valon suosimaan suuntaan. Jalkojesi alla on kukkula, jonka ihmiset ovat kovertaneet yli tuhannen vuoden ajan – nukkuneet siinä, varastoineet satoa, piiloutuneet siihen ja puolustaneet sitä. Nyt se tarjoaa suojaa vain kyyhkysille ja tuulelle. Kuuntele tuulta hetki – tasaista, kärsivällistä, samaa voimaa, joka kaiversi alapuolella olevat laaksot. Aloita sitten portaiden alasmeno kohti kylää ja sen teeterasseja.