Amasyan vanhakaupunki

Saavu joelle ja pysähdy siellä ensin. Vihreä joki, Yeşilırmak, virtaa kaupungin läpi nopeasti ja pilvisenä matalien kivi- ja rautasiltojen ali. Rivi valkoisia ottomaanien taloja seisoo suoraan sen rannalla, puiset yläkerrat nojaavat veden ylle tukien varassa. Niiden takana jyrkkä kallioseinämä nousee valoon, ja korkealla kallioon on hakattu valtavia tummia oviaukkoja. Pääskyset ylittävät talojen ja kallion välistä. Koko näkymä mahtuu yhteen hitaaseen pään käännökseen.

Nuo oviaukot ovat kuninkaallisia hautoja. Kolmannella vuosisadalla eaa. tästä kaupungista, jota tuolloin kutsuttiin Amaseiaksi, tuli Pontoksen pääkaupunki, kuningaskunnan, joka sekoitti persialaisen alkuperän kreikkalaiseen kulttuuriin. Sen varhaiset kuninkaat haudattiin tänne, suoraan kallioon hakattuihin kammioihin, joita reunustivat veistetyt julkisivut ja joihin päästiin kallioportaita pitkin. Useat haudat muodostavat pääkuninkaallisen ryhmän vanhankaupungin yläpuolella, ja lisää on hajallaan laaksossa. Niiden asukkaat ovat kauan poissa. Vallan arkkitehtuuri on jäänyt taakse täydessä mittakaavassa.

Niille voi kiivetä. Porrastettu polku nousee jokivarren kujilta haudan terassille, ja kävely kestää hikisen varttitunnin. Läheltä mittakaava tekee vaikutuksen. Oviaukot ovat paljon ihmistä korkeampia. Joidenkin hautojen ympärillä veistetty käytävä erottaa muistomerkin elävästä kalliosta, joten jokainen hauta on kuin irrallinen lohko kallion sisällä. Pimeän tultua valonheittimet valaisevat julkisivut yön väristä, ja hehku näkyy jokaiselta kaupungin sillalta.

Amasya kasvatti miehen, joka kuvasi koko antiikin maailman. Maantieteilijä Strabo syntyi täällä noin vuonna 64 eaa., kun Pontos oli vajoamassa Roomaan. Hänen seitsemäntoistaosaisen maantieteensä, kattavin antiikin ajoista säilynyt maantieteellinen teos, kuvaa maita Espanjasta Intiaan. Hän kirjoitti myös kotikaupungistaan ylistäen jokirotkoa ja sen yläpuolella olevaa linnoitusta. Nykyaikainen patsas hänestä seisoo veden äärellä pitäen kädessään maapalloa, jota hän ei koskaan nähnyt, mutta kuvasi joka tapauksessa.

Hautojen yläpuolella Harşenan linnan muurit jäljittävät huipun harjannetta. Kalliota linnoitettiin muinaisina aikoina, ja kaikki sitä seuranneet voimat, roomalaiset, bysanttilaiset ja ottomaanit vuorotellen korjasivat sitä, koska se, joka piti tätä kalliota hallussaan, piti hallussaan jokitietä vuorten läpi. Huipulle pääseminen vaatii vaivaa tai taksin, ja palkintona on klassinen näkymä. Joki alapuolella, kaupunki mutkittelee sitä pitkin ja hedelmätarhat täyttävät laakson molempiin suuntiin.

Osmanien aikana Amasyalla oli erityinen asema. Se oli ruhtinaiden kaupunki. Nuoria kruununperillisiä lähetettiin tänne maakuntien kuvernööreiksi oppimaan valtiotaitoa opettajiensa kanssa ennen mahdollisesti sulttaaniksi tuloa. Tuleva Bayezid II hallitsi Amasyaa yli kaksi vuosikymmentä 1400-luvulla. Järjestelyn ansiosta kaupungissa oli palatseja, kouluja ja kunnianhimoisia virkamiehiä. Paikalliset kertovat sinulle tarkasti, että tämä pieni jokikaupunki auttoi kouluttamaan imperiumin hallitsijoita.

Tämä suosio jätti muistomerkkejä rannoille. Sulttaani Bayezid II:n moskeijakompleksi 1480-luvulta on suurin, ja se sijaitsee varjoisalla sisäpihalla lähellä jokea, ja sen vieressä on medrese ja kirjasto. Myös vanhemmat rakennukset ovat säilyneet. Yksi 1200-luvun moskeija on kuuluisa spiraalimaisesti kaiverretusta minareetistaan, ja seldžukkien ja ilkanidien hallitsijat jättivät kouluja ja hautoja ympäri kaupunkia. Amasyan museo kerää irtolöytöjä, mukaan lukien useita keskiaikaisia muumioita, jotka säikäyttävät valmistautumattomia vierailijoita.

Kaupungin suosikkitarina on rakkaustarina. Lahjakas käsityöläinen Ferhat rakasti prinsessa Şirinia. Perimätiedon mukaan voittaakseen hänet hänelle käskettiin kaivamaan vesikanava vuoren läpi omin käsin. Kun hän lähestyi onnistumista, hänelle vietiin väärä tieto Şirinin kuolemasta, ja hän kuoli suruun kalliolle. Vanha vesikanava rinteellä kantaa hänen nimeään tänäkin päivänä. Pidä sitä legendana, jota on kerrottu täällä vuosisatojen ajan ja jossa myydään edelleen makeisia ja matkamuistoja.

Myös nykyhistoria pysähtyi täällä. Kesäkuussa 1919 Mustafa Kemal, myöhemmin Atatürk, tapasi tovereitaan Amasyassa ja julkaisi Amasyan kiertokirjeen, asiakirjan, jossa julistettiin kansakunnan itsenäisyyden olevan vaarassa ja vaadittiin kansalliskongressin koollekutsumista. Historioitsijat pitävät sitä Turkin itsenäisyyssodan ensimmäisenä kirjallisena askeleena. Kaupunki vaalii muistoa huolellisesti monumentteineen ja rekonstruoituine kokoussaleineen. Hiljainen jokikaupunki, kahdesti historian käännekohta.

Kävele Yalıboyu-kujalla jokivarren talojen takana. Nämä ovat kaupungin tunnusomaisia rakennuksia, puurunkoisia, valkoiseksi kalkittuja, joiden yläkerrat ovat ulokejohteisia kohti vettä. Useita on restauroitu museoiksi, kahviloiksi ja majataloiksi. Yksi 1800-luvun kartano, Hazeranlar Konağı, on sisustettu aikakauden taloksi ja näyttää, miten vauras perhe järjesti huoneensa. Vastarannalta koko rivitalo kaatuu jokeen tyyninä iltoina, talot ylhäällä ja alhaalla.

Amasya matkustaa myös omenalla. Pieni, makea, punakuorinen lajike kantaa kaupungin nimeä kaikkialla Turkissa, ja laakson pohjalla keskustan ulkopuolella on hedelmätarhoja. Syksy on niiden aikaa, jolloin markkinakojut pinoavat niitä pyramideihin. Laakso on ruokkinut kaupunkia jo hyvin pitkään. Jo antiikin kirjoittajat ylistivät tämän rotkon hedelmiä, ja hedelmätarhojen läpi kulkevilla kastelukanavilla on keskiaikaiset ja vanhemmat juuret.

Loppumatka sillalle valon laskeutuessa. Joki virtaa jalkoihisi, talot nojaavat heijastustensa ylle ja hautakammioiden julkisivut pitävät viimeisen kirkkauden korkealla kalliolla. Rukouskutsu vyöryy kallioseinämältä ja kaksinkertaistuu, yksi ääni minareeteista ja yksi vuorelta. Kuninkaat, prinssit, maantieteilijät ja rakastavaiset seisoivat kaikki tämän saman vihreän veden äärellä. Tänä iltana kaupunki on lisännyt sinut, hetkeksi, tähän listaan.