Ortaköyn moskeija

Vesi ensin. Se läpsähtää kivilaituria vasten lyhyin, epätasaisin lyönnein, ja Bosporinsalmesta heijastuva valo liikkuu moskeijan vaaleiden seinien yli. Lokit väittelevät yläpuolellasi. Takanasi teelasit kilisevät Ortaköyn aukion kahviloissa. Moskeija seisoo aivan salmen reunalla – muutama askel lähempänä se olisi vedessä. Harva rakennus Istanbulissa sijaitsee näin lähellä merta. Hengitä suolaista ilmaa ennen sisäänmenoa ja huomaa, kuinka rakennus näyttää kelluvan omalla laiturillaan.

Sen virallinen nimi on Büyük Mecidiyen moskeija, mutta kaikki kutsuvat sitä Ortaköyn moskeijaksi naapuruston mukaan. Ortaköy tarkoittaa keskikylää – yhtä vanhoista kalastajakylistä, jotka sijaitsevat Bosporinsalmen Euroopan puoleisella rannalla. Sulttaani Abdülmecid määräsi moskeijan rakennettavaksi tänne 1800-luvun puolivälissä aiemman moskeijan paikalle, ja se valmistui 1850-luvulla. Sulttaani saattoi saapua veneellä, rukoilla ja lähteä veneellä. Sijainti veden äärellä ei ollut sattumaa. Se oli koko asian ydin.

Tämän moskeijan edessä seisoi moskeija – pienempi 1700-luvun rakennus, joka oli pahasti vanhentunut. Sen uudelleenrakentaminen loistokkaammaksi sopi aikaansa. 1800-luvun puolivälissä imperiumi uudisti itseään lainaten eurooppalaista pukeutumista, musiikkia ja arkkitehtuuria. Sulttaanit jättivät Topkapın palatsin, vanhan vallankeskuksen, uusiin rantapalatseihin Bosporinsalmen varrelle. Ortaköyn moskeija kuuluu tähän marmoristen laitureiden ja valtiollisten seremonioiden rantamaisemaan. Pienikokoinen moskeija rakennettiin näkymään vedestä – suurlähettiläiden, kauppiaiden ja veneillä ohikulkevien prinssien toimesta.

Suunnittelun on suunnitellut Balyanin perhe – armenialaiset arkkitehdit, jotka palvelivat ottomaanien hovia sukupolvien ajan. Sama perhe työskenteli Dolmabahçen palatsin, sulttaanin valtavan uuden valtavan asunnon, parissa lyhyen matkan päässä rannalta. Suvun samankaltaisuus näkyy. Molemmat rakennukset kääntyivät pois klassisesta ottomaanien arkkitehtuurista kohti eurooppalaista barokkia – tyyliä, jossa on kaarevia linjoja, rikkaita koristeita ja teatraalista valoa. Tässä tulos on kompakti: pieni moskeija, joka on puettu palatsiksi. Kaiverretut swag-patsaat ja simpukankuoret koristavat kiveä, joka aiemmilla vuosisadoilla olisi jätetty tyhjäksi.

Kävele ulkopuolella ennen sisäänpääsyä. Moskeijassa on yksi pääkupoli ja kaksi hoikkaa minareettia, joissa kummassakin on yksi parveke. Kivi on vaaleaa, ja kulmia pehmentävät pyöreät listat. Maan puolella on kaksikerroksinen osa – sulttaanin paviljonki, jossa hallitsija saattoi levätä, vastaanottaa virkamiehiä ja päästä yksityiseen galleriaansa yläkerrassa. Koska rakennus työntyy salmeen pienellä laiturilla, sitä voi katsella kolmelta puolelta, ja sen takana on avovettä. Lautat ja säiliöalukset liukuvat jatkuvasti ohi.

Sisällä yllätys on kirkkaus. Korkeat, leveät ikkunat täyttävät seinät – epätavallista moskeijalle ja täysin tarkoituksellista. Arkkitehdit halusivat ulkona olevan veden valaisevan huoneen. Kirkkaana päivänä salmen heijastukset väreilevät katon poikki. Kupoli on maalattu herkillä kuvioilla, ja kattokruunu roikkuu salin keskellä. Rukoustila on pieni, lähes intiimi. Voit seistä keskellä ja nauttia koko sisätiloista yhdellä hitaalla pään käännöksellä.

Katso seinien suuria pyöreitä kalligrafiatauluja – Jumalan, profeetta Muhammedin ja varhaisten kalifien nimet kirjoitettuna sujuvalla arabialaisella kirjoituksella. Sulttaani Abdülmecid kouluttautui itse kalligrafiksi, ja joidenkin taulujen sanotaan olevan hänen omia teoksiaan. Totta tai ei, tämä kuvaus sopii rakennukseen. Tämä oli nuoren sulttaanin henkilökohtainen projekti, joka ihaili eurooppalaista taidetta, mutta rukoili esi-isiensä perinteiden mukaisesti. Moskeija on paikka, jossa nämä kaksi vaistoa kohtaavat.

Astu ulos ja nosta katseesi. Suoraan moskeijan vieressä Bosporinsalmen silta ylittää Aasian rannikon yhdellä pitkällä jännevälillä. Se avattiin vuonna 1973, ja valokuvaajat ovat yhdistäneet nämä kaksi rakennelmaa siitä lähtien – 1800-luvun moskeija edessä, moderni riippusilta takana. Yöllä sillan vaijerit vaihtavat väriä ja moskeija hohtaa valonheittimien valossa. Niiden välinen etäisyys on yli vuosisata, mutta aukiolta ne lukevat yhtenä sommitelmana. Harvat näkymät kaupungissa tiivistävät niin paljon aikaa niin siististi.

Moskeijan takana olevalla Ortaköyn aukiolla on omat rituaalinsa. Kojuissa myydään kumpiria – valtavia, auki paistettuja perunoita, jotka on täytetty juustolla, makkaralla, oliiveilla ja kymmenillä muilla täytteillä. Toiset myyvät suklaaseen ja hedelmiin haudattuja vohveleita. Viikonloppuisin ilmestyy pieni käsityömarkkina, ja kahvilan pöydät täyttyvät opiskelijoista ja perheistä. Naapurusto on pitkään tunnettu sekakulttuurisesta perinnöstään – kirkko ja synagoga sijaitsevat lyhyen kävelymatkan päässä moskeijasta. Osta jotain syötävää ja etsi paikka laiturilta.

Moskeija on tarvinnut pelastusta useammin kuin kerran. Pehmeällä maalla veden äärellä seisova se on kestänyt maanjäristyksiä, myrskyjä ja hidasta rakenteellista rasitusta. Laaja restaurointi valmistui vuonna 2014, minkä vuoksi kivi näyttää nykyään niin rapealta ja vaalealta. Konservaattorit vahvistivat rakennetta ja puhdistivat vuosikymmenten lian julkisivusta. Nyt näet rakennuksen, joka on kenties parhaassa kunnossaan sitten sulttaanin oman aikakauden – puhdistettu, vakiintunut ja täynnä sekä vierailijoita että palvojia.

Rukous on edelleen päivän sisältö. Viisi kertaa päivässä rukouskutsu kuuluu minareeteista ja sekoittuu lauttatorvien soiton kanssa. Vierailijat odottavat ulkona muutaman minuutin, kun palvojat rukoilevat, sitten ovet avautuvat uudelleen. Pukeudu vaatimattomasti sisään astuessasi – hartiat ja polvet peitettyinä, naisilla huivit päässä, kengät pois oven luona. Matto on pehmeä jalkojen alla, ja keskustelu vaimenee sorinaksi. Olipa aukio kuinka täynnä tahansa, rukoussali pitää oman hiljaisemman temponsa.

Ennen lähtöäsi kävele laiturin päähän niin lähelle vettä kuin kaide sallii. Vasemmalla puolellasi silta kohisee liikenteestä. Takanasi moskeijan ikkunat pitävät iltapäivän valon sisällään. Edessäsi Bosporinsalmi tekee sitä, mitä se on aina tehnyt – kuljettaa laivoja, virtauksia ja lintuja kahden mantereen välillä. Sulttaani valitsi tämän paikan, jotta rukous ja avomeri jakaisivat yhden näkymän. Seiso hetki tässä näkymässä. Se toimii edelleen.