Anatolian sivilisaatioiden museo

Työnnä ovesta sisään, niin kadun melu vaimenee takanasi. Sisällä ilma on viileä ja kuiva, aivan kuten paksut kiviset huoneet pysyvät viileinä kesällä. Valo laskeutuu pienistä ikkunoista, jotka on sijoitettu korkealle kupoliin. Se laskeutuu vaaleina laikuina kiillotetulle lattialle. Kuulet askelia, hiljaista puheensorinaa ja satunnaisia kameran napsahduksia. Pysähdy hetkeksi ennen kuin katsot mitään. Tämä rakennus myi kangasta ja mausteita vuosisatoja ennen kuin siellä oli yksikin museovitriini.

Seisot ottomaanien bedestenissä – katetussa kauppahallissa, joka rakennettiin arvotavaroiden varastointia ja kauppaa varten. Se rakennettiin 1400-luvulla linnan alapuolelle rinteelle. Sen vieressä on han, majatalo, jossa kauppiaat majoittuivat eläintensä kanssa. Tulipalo ja laiminlyönti lopulta tuhosivat molemmat rakennukset kranaatteiksi. Turkin tasavallan alkuvuosina valtio valitsi nämä rauniot maan muinaisten kokoelmien säilytyspaikaksi. Restaurointityöt kestivät vuosikymmeniä.

Suunnitelma on yksinkertainen, kun sen tietää. Kävele ulkoreiteillä lenkillä ja liikut ajassa eteenpäin. Kivikauden metsästäjät tulevat ensin, sitten maanviljelijät, sitten metallityöläiset, sitten imperiumit. Keskeisessä kupolin peittämässä hallissa on painavimmat kappaleet – veistetyt kivipaneelit, jotka aikoinaan olivat heettiläisten kaupunkien muurien edessä. Jos sinulla on rajoitetusti aikaa, tee ensin silmukka ja jätä keskushalli viimeiseksi. Näin veistos saapuu paikalle johtopäätöksenä eikä keskeytyksenä.

Neoliittiset tapaukset sisältävät materiaalia Çatalhöyükistä, Konyan tasangolla sijaitsevasta maatalouskaupungista. Ihmiset asuivat siellä tiiviisti yhteen ahdetuissa savitiilitaloissa. Katuja ei ollut. Asukkaat kiipesivät kattojen yli ja putosivat koteihinsa tikapuilla olevan reiän kautta. He hautasivat kuolleensa omien talojensa lattioiden alle. Etsi pientä istuvaa hahmoa, jonka kyljissä on lihakääröjä ja kaksi eläintä. Häntä kutsutaan usein äitijumalattareksi. Arkeologit kiistelevät edelleen siitä, mitä hän tarkoitti.

Yksi samasta kaupungista peräisin oleva seinämaalaus ansaitsee pidemmän tarkastelun. Se esittää laatikoiden ruudukkoa, kuten ylhäältä katsottuna taloja, ja niiden yläpuolella olevaa muotoa, jota on usein tulkittu purkautuvaksi vuoreksi. Jotkut tutkijat kutsuvat tätä varhaisimmaksi tunnetuksi kartaksi. Toiset sanovat, että laatikot ovat vain kuvio ja vuori on leopardin nahkaa. Kukaan ei pysty selvittämään sitä. Seiso sen edessä ja päätä itse, kumpi tulkinta tuntuu vakuuttavammalta. Joka tapauksessa joku maalasi sen seinälle noin 9 000 vuotta sitten.

Pronssikauden huoneissa etsi Alacahöyükin haudoista löydettyjä avoimia pronssilevyjä. Peurat ja härät seisovat kaltereiden halkaisemien ympyröiden sisällä, joissa on pieniä renkaita, jotka ovat saattaneet helistä. Niitä löydettiin haudoista kulta- ja hopeaesineiden rinnalta. Niiden tarkka käyttö on tuntematon. Suurennettuja kopioita näistä peuroista seisoo nyt Ankaran ympärillä olevilla monumenteilla, mikä tarkoittaa, että olet saattanut jo ohittaa yhden niistä matkallasi tänne tunnistamatta sitä. Asetelmasta on tullut yksi Turkin arkeologian vakiosymboleista.

Seuraavaksi tulee ajanjakso, joka yllättää useimmat kävijät. Noin 4 000 vuotta sitten assyrialaisen Assurin kaupungin kauppiaat hoitivat kauppaverkostoa syvälle Anatoliaan. Heidän päätukikohtansa oli Kültepe, lähellä nykyistä Kayseria. He toivat tinaa ja hienoja tekstiilejä aasikaravaanilla ja kantoivat hopeaa ja kultaa kotiin. Heidän kirjeensä ovat säilyneet savitauluissa. Jotkut tauluista ovat edelleen sinetöityjä savikirjekuoriin avaamattomina, lähettäjän leima painettuna ulkopuolelle.

Kirjeet eivät ole valtion asioita. Niissä valitetaan veloista, myöhästyneistä lähetyksistä ja perheriidoista. Vaimot kirjoittavat aviomiehilleen, jotka ovat olleet liian kauan poissa. Kauppiaat väittelevät koroista. Nämä ovat tavallisia ääniä ihmisiltä, jotka elivät ennen heettiläisten valtakunnan olemassaoloa, ja ne ovat säilyneet, koska savi kestää tulta paremmin kuin paperi mitään. Hyvin harvat museot antavat sinun katsoa näin läheltä yksityistä kirjeenvaihtoa toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua.

Heittiläiset hallitsivat Keski-Anatoliaa Hattusasta käsin, täältä koilliseen. Keskushallissa on leijonia, sfinksejä ja pitkiä reliefipaneeleita, jotka on kaiverrettu basaltista ja kalkkikivestä. Kuninkaat esiintyvät terävissä kengissä ja pyöreissä myssyissä. Jumalat seisovat eläinten selässä. Jotkut teokset ovat peräisin Karkamışista, läheltä nykyistä Syyrian rajaa. Katso tarkkaan jalkojen ja käsien kaiverruksia – kuvanveistäjät käyttivät matalia, varmoja leikkauksia, ja pinnoissa näkyvät edelleen heidän työkalujensa jäljet.

Heettiläisten luhistumisen jälkeen fryygialaiset nousivat Länsi-Anatoliassa. Heidän materiaalinsa täällä on pääosin peräisin Gordionista, jossa valtava maakumpu peitti puisen hautakammion. Sisällä oli pronssimaljoja, patoja, joissa oli pään muotoiset lisäosat, ja hienoilla geometrisilla kuvioilla koristeltuja puisia huonekaluja. Kumpua kutsutaan usein Midaan haudaksi. Totuus on, että haudan asukasta ei ole koskaan tunnistettu varmasti, ja ajankohta tekee sukulaisesta todennäköisemmän kuin legendaarisesta kuninkaasta itsestään.

Viimeiset galleriat kuuluvat Urartulle, Vanjärven ympärillä sijaitsevalle kuningaskunnalle. Urartulaiset metallityöläiset valmistivat kypäriä, kilpiä ja vöitä, joiden päällä oli riveittäin eläimiä ja sotureita. Alakerrassa, rakennuksen vanhemmissa osissa, on erillinen osasto, jossa on kreikkalaista, roomalaista ja bysanttilaista materiaalia, jota on löydetty Ankarasta ja sen ympäristöstä. Museon oma maine ei ole myöskään vähäinen. Vuonna 1997 se nimettiin Euroopan vuoden museoksi, palkinto, joka nosti tämän muunnetun kauppahallin hyvin lyhyelle listalle.

Kun poistut, pysähdy oven ulkopuolella ennen kuin laskeudut alas mäkeä. Katso ylös linnan muureille katon yläpuolella. Niissä on roomalaisia pylväitä ja bysanttilaisia lohkoja, joita kaikki kiveä tarvitsevat ovat käyttäneet uudelleen. Katso sitten alas tasangolle levittäytyvää modernia kaupunkia. Kaikki juuri näkemäsi on rakennettu muutaman sadan kilometrin säteellä tästä paikasta. Etäisyys sisällä olevan vanhimman esineen ja alapuolellasi olevan liikenteen välillä on lyhyempi kuin miltä se tuntuu.