Termessos

Pysähdy hetkeksi kävelemään ja kuuntele. Täällä ylhäällä ääni on enimmäkseen tuulen suhinaa männynoksissa, eikä sitten kuulu mitään. Linnun laulu jossain polun alapuolella. Oma hengityksesi on kovaäänistä, koska nousu on jyrkkä ja ilma on ohuempaa kuin rannikolla. Maa on irtonaista kalkkikiveä ja männynneulasia, ja se tuoksuu kuumalta pihkalta. Puiden seassa makaa kaatuneita kivenlohkareita, puoliksi sammaleen ja kuivien lehtien peitossa.

Termessos sijaitsee kansallispuistossa vuoristossa Antalyan luoteispuolella, yli 1 000 metrin korkeudessa. Tie vie sinut metsän läpi pysäköintialueelle. Sieltä polku nousee tasaisesti raunioille, ja useimmat ihmiset tarvitsevat noin puolen tunnin päästäkseen pääalueelle. Se on aito kävely, ei kävelyretki. Palkintona on kaupunki, jota melkein kukaan ei rakentanut uudelleen, ympäristössä, joka selittää itsensä heti saapuessasi.

Täällä asuvat ihmiset olivat pisidialaisia. He eivät olleet lyykialaisia eivätkä kreikkalaisia siirtolaisia. Pisidia oli vuoristoalue rannikon sisämaassa, ja sen kaupungeilla oli maine itsenäisyydestä ja taistelutaidosta. He puhuivat omaa kieltään ennen kuin kreikka otti haltuunsa kirjoitetun kielen. Tällä korkeudella asuminen, kallioiden takana, yhden vaikeasti saavutettavan tien varrella, oli harkittu strategia eikä maantieteellinen sattuma.

Aleksanteri Suuri tuli tätä tietä retkellään Vähään-Aasiaan, ja Termessos on yksi paikoista, joita hän ei vallannut. Muinaiset kertomukset kuvaavat hänen saapumistaan kaupungin alapuolelle, aseman arviointia ja päätymistä, että piiritys täällä maksaisi enemmän kuin se oli arvoinen. Hän jatkoi matkaa. Kävele polun viimeinen osuus ylös ja katso takaisin alas laaksoon, niin perustelut tulevat ilmeisiksi. Ei ole helppoa tapaa tuoda armeijaa tänne.

Lähestymisreittiä puolustivat muurit ja tornit. Kiivetessäsi pidä silmällä rinteessä kulkevia muurauslinjoja ja vanhan tien portin jäänteitä. Lohkareet leikattiin ja asennettiin ilman laastia painon ja tarkkuuden perusteella. Paikoin voit nähdä, missä muuri oli rakennettu luonnonkalliolle, joten kalliosta tuli osa puolustusta. Jokaisen hyökkääjän oli supistuttava kapeaan, huomaamattomaan tilaan.

Teatteri on syy siihen, miksi monet ihmiset tekevät tämän kiipeilyn. Se on hakattu rinteeseen pudotuksen reunalla, ja katsomot ovat aukon kohdalla, josta näyttämörakennus on osittain romahtanut. Tästä aukosta näet suoraan laakson toisella puolella olevalle vuorelle ja sen takana oleville harjanteille. Istu puolivälissä ylämäkeä ja odota hetki. Harvat muinaiset teatterit on sijoitettu näin varmasti.

Vesi oli kaupungin keskeinen ongelma. Täällä ei ole jokea eikä luotettavaa lähdettä, joten asukkaat hakkasivat valtavia vesisäiliöitä kallioperään ja keräsivät sadevettä katolta ja päällystetyiltä pinnoilta. Useat niistä ovat säilyneet tasaisella maalla lähellä keskustaa, ja niiden kapeat suut avautuvat syviin kammioihin. Jotkut ovat aitaamattomia. Varo askeleitasi niiden ympärillä ja pidä lapset lähellä – aukot on helppo olla huomaamatta pensaikosta.

Avoimella alueella on julkisten rakennusten jäänteitä: voimistelusali ja kylpylärakennus korkeine muureineen, valtuustosali ja terassit, joilla aikoinaan sijaitsi temppeleitä ja monumentteja. Puut kasvavat nyt suurimman osan alueesta. Lohkot ovat täsmälleen siellä, missä ne laskeutuivat. Jälleenrakennusten puute on osa paikan vetovoimaa. Näet pikemminkin romahduksen kuin restauroinnin, ja sinun on koottava rakennukset itse.

Seuraa opasteita nekropoliin, niin paikka muuttaa luonnettaan. Satoja kivisiä sarkofageja on hajallaan rinteillä mäntyjen keskellä, monet kaatuneet, haljenneet tai niiden raskaat kannet ovat valuneet pois. Joissakin on kaiverrettuja ruusukkeita, kilpiä tai leijonahahmoja. Maanjäristykset ja haudanryöstäjät niiden välissä selittävät epäjärjestystä. Sen läpi käveleminen on outoa ja mieleenpainuvaa – kokonainen rinne täynnä rikkoutuneita kivisiä arkkuja, eikä ketään muuta näy.

Yksi hauta erottuu muista. Kallioseinämään kaiverrettu kammio on reliefi, jossa on ratsastaja haarniskassa, aseita ja kilpi. Perimätiedon mukaan se on Aleksanterin upseerin Alketasin hautapaikka, joka joutui Aleksanterin kuolemaa seuranneiden sotien häviäjäpuolelle ja kuoli Termessoksella. Kaiverrus on vaurioitunut ja sään vaikutuksen alaisena, mutta hevonen ja ratsastaja ovat edelleen luettavissa kirkkaassa valossa.

Kaupunkia ei koskaan tuhonnut vihollinen. Todennäköisin selitys sen loppumiselle on maanjäristys, joka rikkoi vesistön, minkä jälkeen asuminen tällä korkeudella menetti mielekkyytensä. Ihmiset muuttivat alas. Metsä kapeni. Nykyään sitä ympäröivä kansallispuisto suojelee villivuohia, peuroja ja petolintuja, ja saatat nähdä tai kuulla niitä kävelyllä. Varhainen aamu on parasta aikaa sekä villieläimille että viileälle ilmalle.

Termessosta ei ole koskaan kaivettu kokonaan esiin. Tutkimuksia ja raivaustöitä on tehty, mutta suurin osa kaupungista on edelleen maan, pensaiden ja sortuneiden kivien alla. Tämä on epätavallista tämän kokoiselle alueelle Turkissa. Se tarkoittaa myös sitä, että polut ovat epämuodollisia ja opasteet rajalliset, joten varaa enemmän aikaa kuin etäisyydet antavat ymmärtää. Aluskasvillisuuden lohkareilla näkyy kaiverruksia, joista monet kertovat nimettyjen kansalaisten kaupungille tekemistä lahjoituksista.

Ennen kuin alat laskeutua, istu teatterin lähellä olevalla lohkareella ja älä tee mitään muutamaan minuuttiin. Tuuli on täällä kovimmin äänekäs. Alapuolellasi laakso laskeutuu, ja tie, jota ajoit ylös, on ohut viiva puissa. Ihmiset valitsivat tämän kovan, vedettömän harjanteen, koska se piti heidät vapaina ja pitivät sen hallussaan aikansa menestyneintä armeijaa vastaan. Nyt männyt ovat sen vallanneet. Kulje alas rauhallisesti.