Kimairan ikuiset liekit

Haista ilma ennen kuin katsot. Siinä on hienoinen terävyys, kuin kaasurengas, joka on jätetty päälle sekunnin liian kauan. Sitten näet liekit. Ne istuvat paljaan kallion koloissa, jotkut kynttilän kokoisia, toiset ihmisen korkuisia. Ne eivät lepata kuin nuotio. Ne nojaavat ja tasapainottelevat itseään, sihisevät hiljaa. Jokaisen ympärillä oleva kivi on musta ja lämmin. Vie kätesi sen lähelle ja tunnet lämmön työntyvän takaisin.

Tätä rinnettä kutsutaan turkiksi Yanartaşiksi, mikä tarkoittaa palavaa kiveä. Se sijaitsee Çıralın kylän yläpuolella vuoren alemmalla rinteellä. Liekit leviävät karulle, murtuneen kalkkikiven terassille, eikä siellä ole yhtäkään nuotiopaikkaa. Kävele niiden välillä varovasti. Jotkut tuuletusaukot ovat vain pieniä halkeamia, joiden yläpuolella on sininen tulikieli. Toisia on vuosien varrella raunioista ja kivistä eroon joutuneet kävijät suurentaneet.

Tänne pääsee kävelemällä, ei ajamalla. Kivinen polku kiipeää parkkipaikalta mäntymetsän läpi. Useimmilla ihmisillä ylös kulkeminen kestää 20–30 minuuttia, alas tuleminen pimeässä kauemmin. Portaat ovat epätasaiset ja tuhansien jalkojen hiomat. Polulla ei ole valaistusta. Ota taskulamppu tai otsalamppu ja vettä. Kaiteita on joissakin osissa, toisissa ei, joten varo askeltasi lähellä pisaroita.

Täällä palaa kallion läpi tihkuva kaasu. Suurin osa siitä on metaania. Tavallinen maakaasu on peräisin haudatusta orgaanisesta aineksesta, mutta tällä paikalla kaasu näyttää muodostuvan eri tavalla. Geologit yhdistävät sen kemiallisiin reaktioihin veden ja maan syvyyksistä nousseen rautapitoisen kiven välillä, joka on työntynyt pintaan tätä rannikkoa pitkin. Toisin sanoen polttoaineen tuottaa täällä itse kivi, ei muinaiset kasvit ja eläimet.

Se ei sammu. Peitä tuuletusaukko kivellä tai vaipalla, niin liekki sammuu ja ilmestyy uudelleen, kun nostat sen pois. Tämä temppu on suosittu vierailijoiden keskuudessa, ja se on vaaraton, jos olet nopea. Yksittäiset tuuletusaukot muuttuvat. Jotkut haalistuvat vuosien varrella ja uusia avautuu muutaman metrin päässä. Kokonaisuudessaan tulipaloalue on palanut jatkuvasti niin kauan kuin kukaan on sitä tallentanut, mikä on erittäin pitkä aika.

Vuodenajat tekevät todellisen eron. Kesäpäivänvalossa liekit ovat vaaleita ja helposti huomaamattomia, ja kävelyreitti on kuuma. Syksyllä ja talvella ne näyttävät voimakkaammilta, osittain siksi, että ilma on viileämpää ja kontrasti suurempi. Kostea sää näyttää myös terävöittävän niitä. Lähes kaikki ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta – ne tulevat pimeän tultua. Koko rinne muuttuu hajanaisiksi oranssinvärisiksi valopisteiksi, ja kuulet sihinän paljon selkeämmin.

Kreikkalaisilla oli selitys. Khimaira oli hirviö, jolla oli leijonan pää, vuohen ruumis ja käärme häntänä, ja se hengittää tulta. Homeros sijoittaa sen Lykiaan, tämän rannikon muinaiseen alueeseen. Sankari Bellerophon tappoi sen ratsastaessaan siivekkäällä hevosella Pegasuksella ja ajoi sitten olennon maan alle. Legendan mukaan nämä liekit ovat hirviö, joka hengittää edelleen maan alla.

Ihmiset rakensivat tänne tulen takia. Liekkien ympäriltä löytyy hakattua kiveä, muurien linjoja ja matalia rakennusten jäänteitä. Muinaiset vierailijat yhdistivät paikan Hefaistokseen, kreikkalaiseen tulen ja metallintyöstön jumalaan, ja tällä rinteellä sijaitsi pyhäkkö. Myöhemmin lähelle rakennettiin kristillinen kirkko, jossa käytettiin uudelleen vanhempia lohkoja. Etsi puoliksi ruohikkoon haudattuja neliönmuotoisia kiviä ja tasaisia pengerryksiä, jotka eivät selvästikään ole luonnonmukaisia.

Merimiesten sanotaan usein käyttäneen liekkejä maamerkkinä ohjaten niitä öisin rannikkoa pitkin, jossa oli vain vähän satamia. Muinaiset kirjoittajat mainitsevat tulipalon tällä vuorella, vaikka yksityiskohdat sen käytöstä ovat niukkoja. Pidä navigointikertomusta pikemminkin perinteenä kuin aikakirjana. Varmaa on, että tämä tulipalo tunnettiin, siitä kirjoitettiin ja siellä vierailtiin antiikin aikana, mikä tekee siitä yhden Välimeren pitkäaikaisimmista nähtävyyksistä.

Paikalliset perheet ovat pitkään laiduntaneet eläimiä näillä rinteillä, ja matkan varrella on pieni teekoju sesongin aikana. Vierailijat joskus keittävät teetä tai paahtavat leipää tuuletusaukkojen yli. Jos teet niin, vie kaikki mukanasi. Paikka on suojatun alueen sisällä, ja roskat liekkien ympärillä pilaavat sen nopeasti. Pidä lapset lähellä ja pidä löysät vaatteet ja pitkät hiukset poissa aukoista. Liekit ovat matalat, mutta ne ovat oikeaa tulta.

Käytännön vinkkejä paluuta varten. Polku alas on vaikeampi kuin polku ylös, koska silmäsi ovat tottuneet tulenvaloon. Anna niiden olla hetki pimeässä ennen kuin alat kävellä. Käytä kunnollisia kenkiä sandaalien sijaan. Jos tulit Çıralısta jalan, tie takaisin rannalle on myös valaisematon. Monet majatalot tarjoavat illalla kuljetuspalvelun, josta kannattaa tiedustella ennen lähtöä.

Etsi tasainen kallio, istu alas ja pysähdy muutamaksi minuutiksi. Yläpuolellasi vuori on musta. Alhaalla, mäntyjen välistä, saatat nähdä valon kylästä ja sen takana merestä. Ympärilläsi olevat nuotiot paloivat, kun ensimmäiset laivat saapuivat tälle rannikolle, ja ne palavat edelleen bussisi lähdön jälkeen aamulla. Hyvin harvat paikat, joissa vierailet, voivat rehellisesti väittää niin. Ota sitten taskulamppu ja lähde.