Siden muinainen kaupunki

Kuuntele ensin merta. Se saapuu matalana, tasaisena äänenä pylväiden takaa – Välimeri työstää alhaalla olevia kiviä. Ilma täällä kuljettaa suolaa ja lämmintä männynpihkaa. Jalkojesi alla laatat ovat kiillotettuja sileiksi, vuosisatojen kärryjen, sandaalien ja viime aikoina lenkkareiden kuluttamia. Kosketa kaatunutta pylväsrumpua, niin huomaat marmorin olevan viileä varjoisalta puoleltaan ja kuuma aurinkoon päin olevalta puoleltaan. Side sijaitsee pienellä niemellä. Vesi ei ole koskaan kaukana, ei missään suunnassa.

Nimi on vanhempi kuin kreikka. Muinaiset kirjoittajat kirjasivat, että Side tarkoitti granaattiomenaa tämän rannikon paikallisella kielellä – kielellä, joka on sittemmin kadonnut kokonaan. Granaattiomenat esiintyvät kaupungin kolikoissa. Se on pieni vihje ihmisistä, jotka asuivat täällä ennen kuin kreikkalaiset uudisasukkaat saapuivat Luoteis-Egeanmereltä. Erään muinaisen kertomuksen mukaan tulokkaat unohtivat oman kielensä lyhyessä ajassa ja alkoivat käyttää paikallista kieltä. Olipa tarinan totuus mikä tahansa, kaupunki säilytti ei-kreikkalaisen nimensä.

Sidella oli satama, ja satamat tuottavat rahaa. Laivat pysähtyivät täällä hakemaan viljaa, oliiviöljyä ja rannikon takana olevista vuorista kaadettua puuta. Kaupungilla oli myös synkempää kaupankäyntiä. Maantieteilijä Strabo kuvaili Sideä paikaksi, jossa Kilikian rannikolta tulleet merirosvot myivät vangittuja ihmisiä. Hän kirjoitti sen selkeästi, ilman suurempia kommentteja. Rooma lopulta hävitti nuo merirosvot näiltä vesiltä. Kaupunki jatkoi kaupankäyntiä, ja rahat maksoivat monista näistä rakennuksista, joiden keskellä seisot.

Kävellessäsi teatteria kohti mittakaava muuttuu. Tämä on yksi Anatolian tämän osan suurimmista teattereista, ja se on rakennettu eri tavalla kuin useimmat kreikkalaiset esimerkit. Sen sijaan, että katsomot olisivat nojattu rinteeseen, rakentajat nostivat ne massiivisten holvikaarten päälle, koska niemimaa ei tarjonnut heille sopivaa mäkeä. Voit kävellä näihin holviin. Ne ovat viileitä ja hämärät, ja askeltesi ääni muuttuu, kun kuljet jokaisen kaaren ali. Tuhannet ihmiset kiipesivät aikoinaan näitä portaita paikoilleen.

Teatteri vaihtoi käyttötarkoitusta useammin kuin kerran. Myöhemmin roomalaiset muurasivat alimmat rivit, jotta tilassa voitiin pitää eläinnäytöksiä ja taistelunäytöksiä. Myöhemmin, kun kaupungista oli tullut kristitty, osaa siitä käytettiin ulkoilmapalvontaan. Kävellessäsi etsi pieniä ristejä, jotka oli leikattu uudelleenkäytetyistä lohkoista. Rakennuksia täällä purettiin harvoin. Niitä muutettiin, paikattiin, ryöstettiin kivestä ja muutettiin uudelleen. Tämä tapa selittää, miksi niin paljon on säilynyt – ja miksi lähes mikään näkemäsi ei kuulu yhteen aikakauteen.

Pääportti sijaitsee niemimaan nurkassa, jossa maa kapenee. Sen sisällä on monumentaalisen suihkulähteen, nymphaeumin, jäänteet. Vesi saapui akveduktin kautta vuorilta ja valui koristeltua kiviseinää pitkin leveisiin altaisiin. Se oli ensimmäinen asia, jonka matkailija kohtasi portin jälkeen. Viesti oli yksinkertainen. Tällä kaupungilla on vettä ylimääräistä. Sieltä pylväsreitti kulki alas satamaan. Näiden pylväiden osia reunustavat edelleen nykyaikaista tietä.

Teatterin vieressä on agora, pääaukio. Keskellä voi erottaa pienen temppelin pyöreän perustuksen. Se oli todennäköisesti omistettu Tykhelle, onnen jumalattarelle, joka usein kuvattiin pitävän kaupungin kohtaloa käsissään. Toisella puolella aukiota on julkinen käymälä – pitkä, kaareva huone, jonka huuhtelukanavan yläpuolella on kivipenkkejä. Se on yksi rannikon parhaiten säilyneistä esimerkeistä. Roomalaiset kaupungit suhtautuivat sanitaatioon vakavasti eivätkä salanneet sitä.

Mene nyt niemimaan kärkeen, veden äärellä sijaitseviin temppeleihin. Useat Apollon temppelin pylväät seisovat jälleen yhdessä, pystytettyinä uudelleen 1900-luvulla maassa lojuvista paloista. Katso ylös niiden kantamaa kaarevaa kivenpalasta. Sen varrelle on kaiverrettu Medusan päät. Roomalaiset käyttivät noita kasvoja vartijana, joka asetettiin rakennukseen torjuakseen pahan. Auringonlaskun aikaan nämä pylväät muuttuvat oransseiksi, sitten vaaleanpunaisiksi, sitten harmaiksi, kun taas niiden takana oleva meri pitää valonsa hieman pidempään.

Kaupungin roomalaisissa kylpylöissä on nykyään museo. Se on järkevä yhdistelmä, koska kylpylärakennus on pohjimmiltaan sarja korkeita, hyvin valaistuja saleja. Sisällä on patsaita, joita löytyy kaduilta ja aukioilta ympärilläsi. Siellä on keisareita, urheilijoita, kylpevä Afrodite ja muotokuvia päistä, joilla on hämmästyttävän erityiset kasvot. Yhden näistä päistä lähellä seisominen on outo kokemus. Hiukset on järjestetty tavalla, joka kesti kenties sukupolven. Joku tässä kaupungissa halusi tulla muistetuksi juuri sellaisena kuin hän näytti.

Tässä kohtaa kävijät harvoin odottavat. Pitkän aikaa Side oli tyhjä. Muinainen kaupunki hylättiin, ja niemimaa jätettiin hiekoittamisen, hankaamisen ja eläinten laiduntamisen varaan. Sitten, 1800-luvun lopulla, kreetalainen muslimiperhe asettui asumaan tälle paikalle. He rakensivat taloja raunioiden keskelle käyttäen muinaisia hirsiä seinissään ja kalastivat elantonsa. Heidän kylästään kasvoi kaupunki, jonka läpi käveli. Joissakin vanhemmissa taloissa on edelleen nurkassa pylväsrumpu.

Tämä kerrostuneisuus on paikan todellinen luonne. Ravintolan terassi lepää roomalaisella muurilla. Kauppa myy aurinkolaseja bysanttilaisen kaaren vieressä. Kissat nukkuvat vanhojen hautakivien varjossa. Jotkut kävijät pitävät tätä huolimattomana. Toiset pitävät sitä rehellisenä – paikkana, jossa ihmiset yksinkertaisesti asuivat samalla maalla hyvin pitkään. Molemmat reaktiot ovat oikeudenmukaisia. Kaupunki ei koskaan kohdellut raunioitaan koskemattomina, ja siksi rauniot ovat edelleen olemassa.

Ennen lähtöä kävele alas niemen aivan kärjessä olevalle veteen. Istu kaatuneelle marmorimöhkäleelle ja katso avomerelle. Horisontti näyttää paljolti samalta kuin se näytti merimiehelle, joka toi viljalaivaa tähän satamaan. Tuuli on sama tuuli. Takanasi pylväät pitävät veistettyä kiveään taivasta vasten. Edessäsi ei ole muuta kuin vettä ja valoa. Pysy hetki ottamatta valokuvaa. Anna sitten kaupungin äänen vetää sinut takaisin.