Kızkalesi

Seiso vesirajalla ja katso suoraan ulos. Linna seisoo pienellä saarella lyhyen uintimatkan päässä rannikolta, sen muurit kohoavat suoraan merestä ilman rantaa tai laituria niiden alla. Vesi sinun ja sen välillä on matalaa, lämmintä ja erittäin kirkasta, ja se liikkuu hitaasti turkoosina vyöhykkeinä vaalean hiekan päällä. Lokit kutsuvat torneista. Aallot läpsähtävät muurien juurelle ontolla äänellä, jonka voi kuulla rannalta.

Turkinkielinen nimi tarkoittaa neitsytlinnaa. Useilla paikoilla Turkissa on tämä nimi, joten ole varma, mitä katsot. Tämä on merilinna Välimeren rannikolla Mersinin itäpuolella, ei pieni torni Bosporinsalmella Istanbulissa. Täällä linnoitus täyttää koko saaren. Sen muurit seuraavat kallion muotoa, ja niitä reunustavat pyöreät ja neliönmuotoiset tornit, ja meri ulottuu aivan kivimuuriin joka puolella.

Käänny nyt ja katso rantaa pitkin. Maalla on toinen linna, vain parin sadan metrin päässä. Nämä kaksi rakennettiin pariksi ja toimivat yhtenä järjestelmänä vartioiden niiden välistä satamaa. Paikallisten kertomusten mukaan lahden yli kulki aikoinaan pengertie tai ketju. Olipa se tarkkaa tai ei, tarkoitus on selvä paikan päällä. Mikään ei voinut päästä tähän lahdelle kulkematta kahden muurin välistä.

Aikaisina aikoina tätä paikkaa kutsuttiin Korykokseksi, ja se oli vilkas satama. Laivat lastasivat sisämaan tasangolta rannikon takana olevien vuoristosolien kautta tuotuja tavaroita. Yksi vientituote teki nimen tunnetuksi kauas. Roomalaiset kirjailijat ylistivät tällä alueella kasvatettua sahramia, jota kerättiin kaupungin yläpuolella olevalta kallioiselta maalta krookusten kukista. Sahramia oli kallista, kevyttä kantaa ja helppo myydä. Pieni määrä riitti pitkän matkan maksamiseen.

Näkemäsi linnat saivat nykyisen muotonsa keskiajalla. Bysanttilaiset komentajat linnoittivat paikan, ja myöhemmin Kilikian kuningaskunnan armenialaiset hallitsijat pitivät sitä hallussaan. Armenialaiset muodostivat tuon kuningaskunnan, jotka muuttivat etelään näille vuorille ja rakensivat valtion rannikolle. Ristiretkien laivastot vierailivat täällä. Myöhemmin turkkilaiset beilikit ja sitten ottomaanit ottivat vallan. Kivityöt osoittavat tämän. Samoihin muureihin on asetettu hyvin erikokoisia ja -aikaisia lohkoja.

Saareen liittyy legenda, jonka kaikki täällä tietävät. Perimätiedon mukaan ennustaja varoitti hallitsijaa, että hänen tyttärensä kuolisi käärmeenpuremaan. Suojellakseen tytärtään hän rakensi linnan saarelle, jonne yksikään käärme ei pääsisi. Myöhemmin mantereelta kannettiin hänelle hedelmäkori. Sen sisään oli piilotettu käärme. Tarinasta on olemassa monia versioita tällä rannikolla, ja se on pikemminkin kansanperinnettä kuin aikakirjaa.

Saarelle pääseminen on osa kokemusta. Voimakkaat uimarit ylittävät joen rannalta, ja kesällä matkan tekevät pienet veneet muille. Linnan sisällä on katoton ja avoin taivas. Kaatuneiden lohkareiden välissä kasvaa ruohoa ja ohdakkeita. Voit kiivetä osia muuria pitkin ja kävellä osia reitistä. Ylhäältä manner näyttää läheltä ja matalalta, ja turvallisen saaren ja tavallisen rannan välinen ero tulee hyvin selväksi.

Maalinna palkitsee hitaammalla tarkastelulla. Sen muurit on rakennettu osittain uudelleenkäytetystä muinaisesta materiaalista, ja voit havaita todisteet ilman minkäänlaista koulutusta. Pylväsakselit makaavat muurauksessa sivuttain kuin tukit. Veistetyt lohkot ovat ylösalaisin. Aitauksen sisällä on jälkiä kappeleista ja kuluneilla kynnyksillä varustetuista porteista. Keskiaikaiset rakentajat eivät olleet täällä laiskoja. Hakattu kivi oli kallista, ja viereinen raunioitunut roomalainen kaupunki oli halvin saatavilla oleva louhos.

Kävele tai aja lyhyen matkan sisämaahan, niin löydät muinaisen hautausmaan. Satoja hautoja on hakattu tasaiseen kalkkikiveen, ja pensaikkojen joukossa on kivisiä sarkofageja. Joissakin on veistettyjä reliefejä niihin haudatuista ihmisistä, jotka on kuvattu arkivaatteissa, toisinaan heidän ammattinsa työkalujen kanssa. Toisissa on lähes sileiksi kuluneita kreikkalaisia kirjoituksia. Se on suuri, hiljainen ja harvaan asuttu paikka, ja se antaa paremman käsityksen täällä olevasta väestöstä kuin linnat.

Tällä rannikolla on lähellä lisää kalkkikiviyllätyksiä. Ei kaukana on kaksi valtavaa vajoamaa, jotka ovat muodostuneet luolien kattojen romahtaessa, ja ne tunnetaan paikallisesti nimellä Taivas ja Helvetti. Pitkät portaat johtavat alas suurempaan vajoamaan, jonka pohjalla on raunioitunut kappeli. Toinen, kauempana oleva, romahtanut laakso pitää reunallaan muinaisen kaupungin jäänteitä. Jos sinulla on puoli päivää aikaa, nämä paikat yhdistyvät luonnollisesti linnoihin yhdeksi reitiksi.

Moderni kylä on pieni ja sesonginmukainen. Kesällä ranta täyttyy Mersinin ja Adanan perheistä, jotka pakenevat sisämaan kuumuutta, ja teepuutarhat ovat saarelle päin, joten kaikki syövät illallista linnoitusta katsellen. Talvella se on lähes tyhjä, ja linna seisoo siellä harmaalla säällä ilman, että kukaan katsoo sitä. Molemmat versiot ovat näkemisen arvoisia. Toinen näyttää, miltä saari näytti suurimman osan olemassaolostaan.

Ennen lähtöäsi istu hiekalle kohtaan, jossa vesi on lähimpänä saarta, ja lopeta puhuminen hetkeksi. Katso, kuinka aallot saavuttavat muurien juuren yhä uudelleen ja uudelleen, aivan kuten ne ovat tehneet joka päivä kivien asettamisen jälkeen. Kukaan ei ole asunut siellä pitkään aikaan. Meri ei ole huomannut sitä. Tunne lämmin hiekka käsiesi alla, nouse sitten seisomaan ja kävele takaisin rantaa pitkin.