Konstantinopolin hippodromi

Seiso paikallasi ja kuuntele aukiota – askeleita kivessä, kyyhkysiä, kaukaista raitiovaunua. Kuvittele nyt sama tila, joka on täynnä seinää seinää jylisevää väkijoukkoa. Noin tuhannen vuoden ajan tämä oli Konstantinopolin äänekkäin paikka. Neljän hevosen vaunut jyskyttivät suoraa, jolla seisot, ajettiin tiukasti nurkkaan molemmista päistä ja palasivat jylisevästi takaisin. Katsojat huusivat joukkueilleen porrastetuilta kivipenkeiltä, jotka kohosivat ympärilläsi. Stadion on poissa. Sen muoto on edelleen jalkojesi alla.

Tämä on Konstantinopolin hippodromi – hippodromi tarkoittaa kreikaksi hevosrataa. Kilpa-areena oli täällä kaupungin alkuajoista lähtien, ja kun Konstantinus Suuri perusti kaupungin uudelleen pääkaupungikseen 300-luvulla, hän laajensi areenan keisarilliseen mittakaavaan. Arviot sen kapasiteetista vaihtelevat, mutta sinne mahtui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Nykyinen aukio, jota kutsutaan Sultanahmetin aukioksi tai At Meydanıksi – turkiksi hevosten aukio – säilyttää vanhan ääriviivan. Näkemäsi pitkä avoin tila seuraa lähes täsmälleen muinaista ravirataa.

Kuvittele asettelu. Radan keskellä kulki pitkä selkäeste, jota kutsuttiin spinaksi. Se oli koristeltu monumenteilla, patsailla ja pokaaleilla, jotka oli kerätty eri puolilta imperiumia. Vaunut ajoivat sen ympäri – seitsemän kierrosta vastapäivään, ja törmäykset tapahtuivat todennäköisimmin tiukoissa mutkissa. Keisari seurasi tapahtumaa keisarillisesta aitiopaikasta, joka oli suoraan yhteydessä Suureen palatsiin, jotta hän saattoi ilmestyä kansan eteen ylittämättä katua. Kilpailuihin oli vapaa pääsy. Täällä hallitsija ja hallittavat todella näkivät toisensa.

Fanit järjestäytyivät ryhmittymiksi, jotka nimettiin joukkueiden värien mukaan – ennen kaikkea sinisiksi ja vihreiksi. He olivat osaksi urheiluseuraa, osaksi poliittista puoluetta, osaksi katujengiä. Keisarit kosiskelivat heitä, pelkäsivät heitä ja joskus kaatuivat heidän takiaan. Vuonna 532 ryhmittymät yhdistyivät keisari Justinianusta vastaan Nika-mellakoissa. Kapina poltti suuren osan kaupungin keskustasta, mukaan lukien aiemman kirkon Hagia Sofian paikalla. Se päättyi tänne, tälle areenalle, kun keisarilliset joukot vangitsivat mellakoitsijat ja tappoivat heitä tuhansittain.

Kolme spinasta peräisin olevaa monumenttia on edelleen pystyssä, ja vanhin on hämmästyttävä. Aukion keskellä sijaitseva egyptiläinen obeliski kaiverrettiin yli kolmetuhatta vuotta sitten faarao Thutmose III:lle, ja se sijaitsi alun perin Karnakin temppelissä. Keisari Theodosius lähetti sen tänne ja pystytti sen marmorijaloille vuonna 390. Vaaleanpunaisessa graniitissa näkyy edelleen teräviä hieroglyfejä, jotka ylistävät faaraota. Se saattaa olla vanhin ihmisen tekemä esine Istanbulissa.

Vietä aikaa obeliskin alla olevan marmorijalustan kanssa, koska se on asiakirja. Sen kaiverretut paneelit kuvaavat Theodosiusta ja hänen hoviaan seuraamassa kilpailuja keisarillisesta aitiopaikasta – katsojia, tanssijoita, muusikoita ja polvistuvia lähettiläitä, jotka maksavat kunnianosoitusta. Yhdessä paneelissa näkyy obeliskin itsensä nostaminen pystyyn köysien ja vinssien avulla – kivinen kuva omasta asennuksestaan. Kaiverrus on kulunut, mutta luettavissa. Katsot Hippodromia sellaisena kuin sen oma yleisö sen näki kuusitoista vuosisataa sitten.

Muutaman askeleen päässä seisoo vääntynyt pronssinen tynkä – Käärmepylväs. Se on vanhempi kuin itse kaupunki. Kreikkalaiset kaupungit valasivat sen voitettuaan persialaiset Plataiassa vuonna 479 eaa. ja asettivat sen Delfoin pyhäkköön kiitosuhriksi. Kolme toisiinsa kietoutunutta pronssikäärmettä nousi maasta ja kannatteli aikoinaan kultaista astiaa. Konstantinus toi pylvään uuteen pääkaupunkiinsa. Käärmeenpäät säilyivät ottomaanien aikaan asti, mutta katosivat sitten – yhden jäljellä oleva osa on säilytetty kaupungin museossa.

Aukion toisessa päässä kohoaa kolmas muistomerkki, muurien ympäröimä obeliski – karkea kivistä tehty torni. Se näytti aikoinaan täysin erilaiselta. Keisari Konstantinus VII entisöi sen 900-luvulla ja verhosi sen kullatuilla pronssilevyillä, jotka heijastivat aurinkoa. Ristiretkeläiset riisuivat myöhemmin pronssin ja sulattivat sen kuulemma kolikoksi. Jäljelle jää vain paljas muurattu ydin, joka on sään vaurioittama. Nuorten ottomaanien sotilaiden – janissaarien – kerrotaan kiivenneen sille osoittaakseen taitojaan ja rohkeuttaan.

Hippodromin suurimmat väkisin jätetyt aarteet. Vuonna 1204 neljännen ristiretken armeija ryösti Konstantinopolin – kristitty armeija ryösti kristillistä pääkaupunkia. Saalislajien joukossa oli neljä kullattua pronssihevosta, jotka seisoivat tämän areenan lähtöporttien yläpuolella. Ristiretkeläiset lähettivät ne Venetsiaan, jossa ne kiinnitettiin Pyhän Markuksen basilikan julkisivuun. Ne ovat edelleen Venetsiassa – alkuperäisiä säilytetään nyt sisätiloissa, ja jäljennöksiä on ulkona. Tämän aukion hienoin säilynyt veistos on yli tuhannen kilometrin päässä.

Osmanien aikana kilpa-ajot loppuivat, mutta alue säilyi. Meydanıssa isännöitiin hevosharjoituksia, seremonioita, festivaaleja ja suuria hääjuhlia prinsseille, jotka juoksivat päiväkausia akrobaatteineen ja ilotulitteisine. Sininen moskeija kohosi toiselle puolelle 1600-luvun alussa, ja raunioituneiden katsomojen kivi löysi tiensä uusiin rakennuksiin, kuten se oli tehnyt vuosisatojen ajan. Pohjoispäähän saapui vuonna 1900 kupolin muotoinen suihkulähde – Saksan keisari Vilhelm II:n lahja ottomaanien sulttaanille, ja sen katto oli vuorattu kultamosaiikilla.

Yksi massiivinen osa alkuperäisestä rakenteesta piiloutuu näkyville. Kävele aukion eteläiseen, kaarevaan päähän ja katso alas sen takana olevaa rinnettä. Valtava tiilinen alusrakenne on sphendone – holvattu lava, joka kannatteli katsomoiden kaarevaa päätä epätasaisella maalla. Sen kaaret ovat roomalaista insinöörityötä täydellä lujuudella, ja ne kantavat edelleen painoa niin monien vuosisatojen jälkeen. Useimmat kävijät eivät koskaan kävele ylimääräistä sataa metriä nähdäkseen sen. Tee se – tämä on lähimmäksi stadionia, josta pääset koskettamaan itseään.

Päätä mihin tahansa aukion pitkän akselin suuntaisesti. Katsomot ovat poissa, marmori on hajallaan kolmessa valtakunnassa ja ruoho kasvaa kääntöpylväiden paikalla. Silti tila tekee edelleen vanhaa tehtäväänsä: se kerää ihmisiä. Myyjät myyvät paahdettua maissia, lapset jahtaavat kyyhkysiä, turistiryhmät ajelehtivat monumenttien välissä. Seiso kuluneilla kivillä, katso alas muinaisen radan koko pituudelta ja anna modernin aukion ja kadonneen areenan täyttää sama näkymä.