Neitsyt Marian talo

Tie kiipeää mäntymetsän läpi tähän paikkaan, ja ilma pitää nousun viileänä. Olet korkealla metsäisellä kukkulalla Efesoksen raunioiden yläpuolella, kukkulalla, joka on pitkään tunnettu Satakielen vuorena. Linnut lentelevät oksilla. Vesi virtaa jossain pengerryksen alapuolella. Itse talo on pieni, rakennettu karkeasta ruskeasta kivestä, ja siinä on yksi matala oviaukko ja sen vieressä kello. Ihmiset puhuvat täällä hiljaa kysymättä. Paikka opettaa omanlaistaan ääntä.

Tähän taloon liittyvä perimätieto on helppo kertoa. Kristilliset kirjoitukset kertovat, että Jeesus ristillä kuollessaan uskoi äitinsä Marian rakkaan opetuslapsensa hoitoon. Varhaiskristillinen muisti yhdisti kyseisen opetuslapsen, Johanneksen, Efesokseen, jossa hänen uskottiin eläneen ja kuolleen. Näistä kahdesta langasta kasvoi uskomus. Että Maria tuli Efesokseen Johanneksen huostassa ja että hän vietti viimeiset vuotensa pienessä talossa tällä kukkulalla, kaukana alla olevasta kaupungista.

On syytä sanoa suoraan, mitä tiedetään ja mihin uskotaan. Mikään muinainen teksti ei nimeä tätä rintettä. Vanha kilpaileva perimätieto sijoittaa Marian elämän päättymisajankohdaksi Jerusalemin, jossa myös hautaa kunnioitetaan. Katolinen kirkko ei ole koskaan antanut virallista päätöstä, joka julistaisi tämän talon aidoksi. Kirkko on kuitenkin kohdellut pyhäkköä kunnioittavasti, siunannut sen pyhiinvaellukset ja lähettänyt kolme paavia tänne rukoilemaan. Usko ja todisteet ovat rinnakkain tällä terassilla, eikä pyhäkkö teeskentele toisin.

Nykyaikainen tarina alkaa yllättäen saksalaisesta sairashuoneesta. Anne Catherine Emmerich, vuodepotilaana ollut augustinolainen nunna, joka ei koskaan matkustanut, kuvaili yksityiskohtaisia näkyjä Marian viimeisestä kodista lähellä Efesosta. Kivitalo kukkulalla, sen pohjapiirros ja etäisyys kaupungista. Kirjailija Clemens Brentano tallensi näyt, ja ne julkaistiin Marian kuoleman jälkeen vuonna 1824. Vuosikymmenten ajan kertomus pysyi vain kirjana kirjojen joukossa.

Sitten vuonna 1891 Izmirin papit päättivät testata kirjaa maassa. Lasaristi-isien johtama retkikunta etsi näitä kukkuloita teksti kädessään. He löysivät kuvailtua sijaintia vastaavan pienen kivirakennuksen rauniot, joiden lähellä oli lähde. He löysivät myös jotain muuta. Ortodoksikristityt kyläläiset Şirincesta, laaksosta kaukaisemmalta, tekivät jo pyhiinvaelluksen tälle paikalle joka elokuu ja kutsuivat sitä Panaya Kapuluksi, Kaikenpyhimmän portiksi. Löytö oli osittain paikallisen muistin uudelleenlöytö.

Paikkaa tutkineet arkeologit arvioivat, että näkyvät seinät seisoivat paljon vanhemmilla perustuksilla, ja osa materiaalista ulottui kristillisen aikakauden ensimmäisille vuosisadoille. Rakennus, johon astut tänään sisään, on entisöity kappeli, joka on rakennettu uudelleen noiden vanhojen kivien päälle 1900-luvulla. Sisällä etsi maalattua punaista viivaa, joka kulkee alempia seiniä pitkin. Viivan alapuolella muuraus on alkuperäistä, paikallaan löydettyä. Sen yläpuolella restaurointia. Se on epätavallisen rehellinen arkkitehtuurin osa.

Paavien vierailut ovat dokumentoitua historiaa. Paavi Paavali VI rukoili täällä vuonna 1967, ensimmäisenä paavina, joka teki niin. Johannes Paavali II vietti messua pyhäkössä vuonna 1979. Benedictus XVI piti messun tällä terassilla vuonna 2006, ennen kuin väkijoukko levisi puiden sekaan. Mitä arkeologia lopulta todistaa tai ei koskaan todista, pyhäkkö on tullut osaksi katolisen kirkon hartauselämää korkeimmalla tasolla, ja vierailut merkitsivät kukkulalle pysyvästi.

Tämä on myös muslimien rukouspaikka, mikä yllättää joitakin vierailijoita. Mariaa, jota kutsutaan turkiksi Meryemiksi, kunnioitetaan islamissa profeetta Jeesuksen äitinä, ja kokonainen Koraanin luku kantaa hänen nimeään. Hänet mainitaan nimeltä Koraanissa useammin kuin Uudessa testamentissa. Muslimivierailijat tulevat tänne pyytämään hänen esirukoustaan, erityisesti lasten ja terveyden puolesta. Vilkkaina päivinä kappelin ulkopuolella olevassa jonossa on useiden uskontojen edustajia samanaikaisesti, ilman seremonioita.

Kappelin sisällä on yksi pieni huone, hämärä ja vaatimaton, jossa on alttari ja Marian patsas apsissyvennyksessä. Kynttilänvalo tekee suurimman osan koristelusta. Vierailijat kulkevat läpi hitaassa jonossa, jotkut rukoilevat, jotkut vain katsovat. Pienempi sivuhuone yhdistetään perinteisesti Marian nukkumapaikkaan. Ei valokuvia, ei melua, korkeintaan minuutti tai pari. Monet ihmiset sanovat jälkeenpäin, että juuri pienuus oli se, mikä heidät liikutti.

Kappelin alapuolella kivimuuriin upotetut hanat saavat vettä lähteestä, ja kaikenlaiset pyhiinvaeltajat jonottavat juomaan ja täyttämään pulloja. Lähellä ulottuu toivomusmuuri, kehystetty tuhansilla solmituilla paperinpaloilla, lautasliinoilla, nauhoilla ja nenäliinoilla, joista jokainen sisältää jonkun toivoa musteella tai muistona. Tapa on yhteinen eri uskontojen keskuudessa tässä osassa maailmaa. Lue muutama, jos kirjoitus on ulospäin. Ne ovat pyhäkön todellinen vieraskirja.

Pyhäköllä on elävä kalenteri. Messua vietetään säännöllisesti kappelissa, ja joka vuosi 15. elokuuta, taivaaseenastumisen juhlana, pyhiinvaeltajat kokoontuvat tänne sankoin joukoin jatkaen elokuun pyhiinvaellusta, jota Şirincen kyläläiset pitivät kauan ennen kuin paikka tuli kuuluisaksi. Efesos alla lisää oman painoarvonsa tarinaan. Vuonna 431 varhaisen kirkon kirkolliskokous kokoontui tuossa kaupungissa ja vahvisti Marialle Jumalanäidin tittelin kirkossa, joka kantoi hänen nimeään.

Ennen lähtöäsi astu pois jonosta ja seiso oliivipuiden alla terassin reunalla. Valo tulee lehtien läpi pieninä liikkuvina paloina. Jossain takanasi vesi alkaa kuulua, ja metsä jatkaa tavanomaista toimintaansa. Tulitpa sitten pyhiinvaeltajana, historioitsijana tai iltapäivän täyttävänä matkailijana, kukkula tarjoaa kaikille samat kaksi lahjaa. Raikas ilma ja pitkä hiljainen hetki. Ota molemmat mukaasi alas vuorelta.