Odunpazarın historiallinen alue

Kujat kulkevat täällä alamäkeen ja päällyste on epätasainen, joten varo jalkojasi ennen kuin katsot ylös. Katso sitten ylös. Molemmin puolin talot ovat puurunkoisia ja maalattu voimakkailla väreillä – okralla, syvän punaisella, sinisellä ja sinapinkeltaisella. Yläkerrat nojaavat kadun yli, kunnes ne melkein kohtaavat. Jossain lähellä kuulet tasaista koputusta, metallia pehmeällä kivellä. Tuo ääni on kuin veistäjä työssään, ja siksi tämä kortteli on tärkeä.

Nimi on kirjaimellinen. Odun pazarı tarkoittaa polttopuumarkkinoita. Tämä rinne oli paikka, josta puutavara ja polttopuut tulivat kaupunkiin ja vaihtoivat omistajaa. Eskişehir kasvoi täältä ulospäin, ja pitkään tämä oli sen asuinkeskus. Loput kaupungista alapuolella on modernia, tasaista ja suorilla linjoilla rakennettua. Täällä ylhäällä pohjapiirros on vanhempi ja paljon vähemmän siisti. Mikään ei kulje suoraan muutamaa kymmentä metriä pidempään.

Rakennusmenetelmä on syytä ymmärtää ennen kuin kuvaat mitään. Ensin nostettiin puupylväistä ja vinoista tuista tehty runko. Välit täytettiin aurinkokuivatulla savitiilillä tai soralla, sitten rapattiin ja maalattiin. Tällainen rakennelma taipuu maanjäristyksessä sen sijaan, että se hajoaisi. Se myös lahoaa, jos katto vuotaa. Kun vanha rappaus on pudonnut pois, voi nähdä alla olevan puisen luurangon. Kokonaisia tämän rakenteen katuja on säilynyt vain muutamissa turkkilaisissa kaupungeissa.

Ulkonevalla yläkerralla on nimi, cumba. Se sai lattiatilaa viemättä maata, ja se varjosti alla olevaa katua. Cumba-ovien ikkunat on sijoitettu niin, että sisällä oleva henkilö näki kujalle tulematta huomaamatta. Katso etuovia ohi kulkiessasi. Joissakin on kaksi kolkuttimena eri korkeuksilla, toinen painavampi ja toinen kevyempi, jotta ääni kertoi taloudelle, odottiko ulkona mies vai nainen.

Keskimatkalla alas tulet suureen joukkoon kivirakennuksia sisäpihan ympärillä. Tämä on Kurşunlu-kompleksi, 1500-luvun ottomaanien perustama. Se yhdisti moskeijan, majan, köyhien keittiön ja majoitustilat matkailijoille. Kurşun tarkoittaa turkiksi lyijyä, ja nimi tulee kupolien päälle asetetusta lyijylevystä. Nykyään pihan ympärillä olevissa huoneissa järjestetään käsityöpajoja ja pieni museo, joka on omistettu mineraalille, josta et ehkä ole kuullut.

Mineraali on merenvaha, turkiksi nimeltään lületaşı. Se on pehmeä, liidunvalkoinen kivi, jota muodostuu maan alla vain muutamissa paikoissa maapallolla, ja Eskişehirin ympäristön esiintymät ovat niistä tärkeimmät. Kaivostyöläiset kaivavat sitä esiin kokkareina. Tuoreena maasta se on kosteaa ja pehmeää, jotta sitä voi leikata veitsellä. Kuivuessaan se kovettuu. Tämä lyhyt pehmeyden aikajakso tekee veistämisen ylipäätään mahdolliseksi.

Tarkkaile veistäjää muutaman minuutin ajan, jos työpaja on auki. Hän liottaa lohkon, kaapii pois ulkokuoren ja leikkaa sitten muodon pienillä koukkuterillä. Pöly on hienoa ja vaaleaa ja tunkeutuu kaikkeen. Suurin osa tuotoksesta on tupakointipiippuja, joihin on kaiverrettu kasvoja, eläimiä ja laivoja. Tässä kohtaa ihmiset harvoin odottavat – merenvahapiippu vaihtaa väriä käytön aikana. Tupakkaöljyt imeytyvät huokoiseen kiveen ja muuttuvat valkoiseksi, hunajaiseksi ja syvän meripihkanväriseksi vuosien varrella.

Kauempana harjanteella on jotain täysin erilaista. Vuonna 2019 avattiin Odunpazarın moderni museo, erikokoisista pinotuista puulaatikoista rakennettu nykytaiteen galleria. Japanilainen arkkitehti Kengo Kuma suunnitteli sen. Kadulta katsottuna se näyttää kasalta neliömäisiä hirsiä, mikä on suora vastaus sitä ympäröivään vanhaan puukortteliin. Sisällä on valkoisia gallerioita ja ylhäältä valaistu korkea kuilu. Siitä, kuuluuko se tänne, väitellään edelleen paikallisesti.

Myös väreistä väitellään. Useimmat näistä taloista on restauroitu viime vuosikymmeninä, ja maalaustyyli valittiin yhtä paljon tehosteen kuin tarkkuuden vuoksi. Vanhemmissa valokuvissa korttelista näkyy paljon enemmän yksinkertaista valkoista ja vaaleaa pesua. Se ei tee restauroinnista väärää. Se tarkoittaa, että kyseessä on kunnan tekemä päätös, ei 1800-luvulta säilynyt teos. Nauti vaikutelmasta, mutta tiedä, mitä se on.

Pysähdy syömään. Alueellinen leivonnainen on çiğ börek, ohuesta taikinasta tehty puolikuun muotoinen leivonnainen, joka on täytetty raa'alla maustetulla lihalla ja paistettu, kunnes pinta kuplii. Se on liian kuumaa pidettäväksi. Ruoka tuli Krimin tataariperheiden mukana, jotka asettuivat tähän osaan Anatoliaa, ja Eskişehirissä on yksi maan suurimmista tataariväestöistä. Pyydä sen kanssa ayrania, suolattua jogurttijuomaa. Yhdistelmä on täällä vakiona hyvästä syystä.

Myöhäinen iltapäivä on paras aika tällä rinteellä. Matala aurinko osuu maalattuihin julkisivuihin sivulta ja poimii esiin jokaisen vääntyneen palkin ja roikkuvan kamanan. Kissat istuvat seinillä. Teetarhat asettavat matalia jakkaroita pihoille. Jos on satanut, mukulakivet tummuvat ja värit syvenevät. Kortteli on niin pieni, että sen voi kävellä kokonaan tunnissa, ja niin hyvä, että useimmat ihmiset kiertävät sen kahdesti.

Ennen kuin suuntaat takaisin alas moderniin kaupunkiin, etsi paikka korkeammilta kujilta ja käänny ympäri. Täältä ylhäältä näet Eskişehirin tasaisen ruudukon levittäytyvän alapuolelle, joen halkoessa sen läpi, raitiovaunulinjat. Takanasi kujat mutkittelevat ja kaksinkertaistuvat ilman mitään logiikkaa. Kaksi erilaista käsitystä siitä, miten kaupungin tulisi toimia, sijoittuen päällekkäin. Seiso siinä hetki ja anna naputuksen jatkua takanasi.