Balat

Aloita jaloistasi. Kujat täällä ovat mukulakivillä päällystettyjä ja ne kallistuvat. Jokainen katu joko nousee poispäin vedestä tai laskee sitä kohti, eikä tasaista maata ole juurikaan välissä. Kuulet kissoja ennen kuin näet ne, sitten lokkeja ja sitten radion avoimesta ikkunasta. Ilmassa leijuu kaksi tuoksua, jotka eivät yleensä kuulu yhteen: merivesi Kultaisesta sarvesta kukkulan juurella ja kuumaa leipää leipomosta puolivälissä sitä.

Balat on pikemminkin kaupunginosa kuin monumentti. Kukaan ei rakentanut sitä yhtenä hankkeena, eikä siellä ole pääsisäänkäyntiä. Se sijaitsee Kultaisen sarven länsirannalla, pitkällä lahdella, joka leikkaa kaupungin Euroopan puoleiseen puoleen. Sen eteläinen naapuri on Fener. Vuosisatojen ajan Balat oli pääasiassa juutalainen ja Fener pääasiassa kreikkalainen, ja nämä kaksi kaupunginosaa kulkivat toisiinsa ilman selkeää rajaa. Kävely toisesta toiseen kestää muutaman minuutin.

Juutalaiset asuivat täällä ennen kuin ottomaanit valloittivat kaupungin, ja monet muut saapuivat sen jälkeen. Vuonna 1492 Espanja karkotti juutalaisväestönsä. Ottomaanien sulttaani lähetti laivoja ja kutsui heidät alueelleen, mikä oli sekä ystävällisyyttä että laskelmointia – hän sai lääkäreitä, painajia, kauppiaita ja kääntäjiä yhden vuosikymmenen aikana. Heidän kielensä kulki heidän mukanaan. Näillä kaduilla puhuttiin muinaista espanjaa, jota kirjoitettiin hepreaksi, noin neljäsataa vuotta sen jälkeen.

Yhden näillä kujilla sijaitsevan synagogan perustivat juutalaiset Ohridista, Balkanin kaupungista, ja se kantaa edelleen versiota tästä nimestä. Sisällä tasanne, jolla Tooraa luetaan, on muotoiltu laivan keulaksi. Ihmiset täällä kertovat, että se symboloi Nooan arkkia tai veneitä, jotka kuljettivat pakolaisia pois Espanjasta. Molemmat selitykset ovat perinteisiä eivätkä dokumentoituja. Rakennus on edelleen käytössä, ja vierailut on sovittava etukäteen juutalaisyhteisön kautta.

Näistä perheistä lähes kukaan ei asu täällä nykyään. 1900-luvun puoliväliin mennessä useimmat juutalaiset asukkaat muuttivat Israeliin tai uudemmille kaupunginosille. Myös Fenerin kreikkalainen väestö väheni jyrkästi ja valitettavasti 1950- ja 1960-luvuilla. Mustanmeren rannikolta ja Itä-Anatoliasta muuttivat siirtolaiset tyhjiin taloihin. Rakennukset kuuluvat siis yhdelle yhteisöryhmälle ja asukkaat toiselle. Tämä aukko on todellinen kävelykohteemme täällä.

Kiipeä mitä tahansa portaita ja valtava punainen tiilirakennus ilmestyy kattojen yläpuolelle. Se on 1880-luvulla rakennettu kreikkalainen koulu, jonka tornit ja kupoli saavat sen näyttämään enemmän linnoitukselta kuin luokkahuoneelta. Paikalliset kutsuvat sitä Punaiseksi linnaksi. Se suunniteltiin sadoille oppilaille. Nykyään oppilasmäärä on hyvin pieni, koska yhteisö, jota varten se rakennettiin, on melkein kadonnut. Rakennus avataan edelleen joka vuosi. Se ei ole mitään.

Fenerin alarinteellä on muurien ympäröimä alue, jossa on vaatimaton sisäänkäynti. Sisällä sijaitsee ekumeenisen patriarkan istuin, jota ortodoksikristityt ympäri maailmaa pitävät vanhimpana piispanaan. Sen ohi on huomattavan helppo kävellä. Katsokaa kadun pääporttia. Se on hitsattu kiinni, ja se on pysynyt suljettuna siitä lähtien, kun patriarkka hirtettiin siitä vuonna 1821 Kreikan kapinan aikana ottomaanien hallintoa vastaan. Vierailijat käyttävät sen sijaan sivusisäänkäyntiä.

Seuraa rantatietä ja saavut kirkolle, joka saapui veneellä. Sen seinät, pylväät, katto ja kellotorni ovat valurautaa, valmistettu osissa Wienissä, kuljetettu laivalla Tonavaa pitkin ja Mustanmeren ympäri, ja sitten pultattu yhteen tällä rannalla 1800-luvun lopulla. Se rakennettiin bulgarialaisille ortodoksiuskoisille, jotka halusivat oman kirkon. Se suljettiin vuosien restaurointitöiden vuoksi ja avattiin uudelleen vuonna 2018. Koputa pylvästä ja kuuntele ääntä.

Ylempänä, hiljaisessa nurkassa, seisoo armenialainen kirkko, jolla on epätavallinen maine. Kerran vuodessa siellä järjestetään seremonia, jonka monet uskovat parantavan, eikä jono ulkopuolella ole pelkästään armenialaisia. Muslimit, kreikkalaiset ja syyrialaiset kristityt jonottavat yhdessä, joskus tuntikausia. Virallisesti uskonnot pysyvät omissa oloissaan. Tuona yhtenä aamuna jalkakäytävä on eri mieltä. Rakennuksen alla on lähde, minkä vuoksi maata pidettiin pyhänä kauan ennen kirkkoa.

Kaksi tai kolme Balatin kujaa on maalattu voimakkailla väreillä ja valokuvattu jatkuvasti. Tunnistat heidät keskellä tietä seisovien ihmisten lukumäärästä, jotka pitelevät puhelinta. Maali on uutta. Sen alla olevat talot ovat vanhoja puu- ja muurattuja, monissa on cumba, suljettu puinen erkkeri-ikkuna, joka roikkuu kadun yllä. Käänny valokuvista poispäin, niin samat talot näyttävät maalaamattomilta, pyykkiä roikkuen niiden poikki.

Kävele alas rannalle. Kultainen sarvi toimi pitkään teollisuusvesiväylänä, jota reunustivat telakat, parkitsimot ja pienet tehtaat. Viime vuosisadan puoliväliin mennessä se haisi niin pahalle, että sen varrella olevat rakennukset tyhjennettiin. 1980- ja 1990-luvuilla toteutettu laaja raivaus- ja puhdistusohjelma poisti teollisuuden ja ruoppasi pohjan. Kalat palasivat. Ihmiset istuvat nyt tällä rannalla iltaisin, mikä olisi pitänyt heidän isovanhemmistaan outona tekona.

Pääty penkille lauttapysäkin lähellä ja anna naapuruston tehdä työ. Takanasi yhdellä rinteellä on kreikkalainen koulu, armenialainen kirkko, kaksi synagogaa, useita moskeijoita ja raudasta tehty bulgarialainen kirkko. Yhtäkään niistä ei rakennettu täällä nykyään asuville ihmisille. Niistä pidetään joka tapauksessa huolta, epätasaisesti, kaikkien jäljellä olevien toimesta. Lautta saapuu aikanaan. Kissat eivät liiku sen perässä. Katso vielä kerran ylös mäkeä ennen kuin lähdet.