Prinssisaaret

Astu lautalta ja kuuntele, mitä puuttuu. Auton torvia ei kuulu. Moottorit eivät lähde risteyksestä. Kuulet polkupyörän kelloja, lokin, pienen sähköauton vaimean vinkunan ja muutaman sadan kengän kivisellä laiturilla. Sitten tuoksu saavuttaa sinut, ja se on mäntyä – kuumaa pihkaa sataman yläpuolella olevan kukkulan metsästä, sekoitettuna meriveteen ja paistuvaan kalaan. Hartiasi laskeutuvat senttimetrin pyytämättä.

Nämä ovat Prinsessasaaret, jotka tunnetaan turkiksi yksinkertaisesti nimellä Adalar, mikä tarkoittaa saaria. Yhdeksän niistä sijaitsee Marmaranmerellä, Istanbulin Aasian puolella, ja neljään niistä kulkee säännöllisesti matkustajalauttoja. Büyükada on suurin. Heybeliada, Burgazada ja Kınalıada ovat pienempiä ja hiljaisempia suunnilleen tässä järjestyksessä. Ylitys kestää yhdestä kahteen tuntia riippuen siitä, mistä nouset laivaan ja millä veneellä onnistut ehtimään. Istu oikealla puolella ja mene ulos saadaksesi paremman näkymän rannikolle. Veneet täyttyvät nopeasti kesäviikonloppuisin, ja ihmiset jonottavat laiturilla kauan ennen lähtöä.

Nimi ei ole koriste. Bysantin vallan aikana nämä saaret toimivat keisarillisen perheen jäsenten maanpakopaikkana. Syrjäytetty keisari, hankala keisarinna, valtaistuimelle pyrkivä veli – kuka tahansa heistä voitiin lähettää tänne ja vaatia luostariin menemistä. Se poisti kilpailijan tappamatta häntä ja piti hänet riittävän lähellä tarkkailemaan. Saaret toimivat mukavana vankilana merinäköalalla.

Yksityisautot ovat olleet täällä pitkään kiellettyjä, ja tämä yksi sääntö muokkaa kaikkea muuta. Sukupolvien ajan kulkuvälineenä oli fayton, hevoskärryt, ja kavioiden kopina tiellä oli osa vierailua. Tämä päättyi vuonna 2020. Kun taudit levisivät hevosten keskuudessa ja pitkän julkisen kampanjan jälkeen niiden hoidosta vaunut poistettiin käytöstä ja korvattiin sähköajoneuvoilla. Jotkut vierailijat kaipaavat hevosia. Hevoset voivat nyt kaiken kaikkiaan paremmin.

Joten kävelet, vuokraat polkupyörän tai otat yhden pienistä sähköbusseista, jotka ajavat kierroksen saaren ympäri. Polkupyörä on paras valinta Büyükadalla, jos jalkasi sopivat, koska kukkulat ovat oikeita kukkuloita. Sähköpotkulaudatkin ovat saatavilla monin paikoin. Käytitpä mitä tahansa, tiet ovat kapeita, pinta paikoin epätasainen, eikä mikään liiku nopeasti. Liikenne täällä järjestyy kohteliaisuudella eikä valoilla.

Kävellessäsi satamasta ylös talot alkavat näkyä. Vaaleilla väreillä maalattuja puuhuviloita, joissa on veistettyjä parvekkeita, räystäiden alla koristeita ja viikunoita ja mimoosaa täynnä olevia puutarhoja. Useimmat rakennettiin 1800-luvulla, kun kaupungin kreikkalaiset, armenialaiset, juutalaiset ja levanttilaiset perheet rakennuttivat kesämökkejä tänne paetakseen kuumuutta. Monet ovat kauniisti hoidettuja. Toiset seisovat suljettuina ruostuneiden porttien takana, ikkunaluukut kiinni, ja puu kasvaa verannan läpi.

Büyükadan kukkulan laella seisoo valtava puurakennus, useita kerroksia harmaata puuta, jossa on rivit tyhjiä ikkunoita. Ranskalainen yritys rakennutti sen hotelliksi ja kasinoksi, ja lupa sen avaamiseen evättiin. Kreikkalais-ortodoksinen yhteisö osti rakennuksen ja piti sitä orpokotina vuosikymmeniä, kunnes se suljettiin 1960-luvulla. Se on seissyt tyhjillään siitä lähtien. Ihmiset kutsuvat sitä usein Euroopan suurimmaksi puurakennukseksi, ja sen pohjalta tuo väite tuntuu uskottavalta.

Büyükadalla on myös alaviite 1900-luvun politiikassa. Neuvostoliitosta karkotettuaan Lev Trotski asui tällä saarella noin neljä vuotta vuodesta 1929 lähtien. Hän kirjoitti täällä Venäjän vallankumouksen historiansa, kävi kalastamassa paikallisen veneilijän kanssa ja vastaanotti tasaisen virran ulkomaisia vierailijoita. Hänen käyttämänsä talo seisoo hylättynä kujalla päätien takana. Kukaan lauttaterminaalissa ei mainitse sitä. Kysy asukkaalta, niin he osoittavat.

Büyükadan korkeimman kukkulan huipulta on pieni Pyhälle Yrjölle omistettu kirkko. Kahdesti vuodessa tuhannet ihmiset kiipeävät jyrkkää polkua ylös sinne. Monet purkavat lankarullan kävellessään, asettavat sen maahan koko matkan ja toivovat jotakin saavuttuaan huipulle. Väkijoukko on sekä kristittyjä että muslimeja. Kukaan ei ole kirjoittanut tämän rituaalin sääntöjä muistiin. Kaikki vain tietävät ne.

Ota vene yhden pysäkin päässä Heybeliadaan, ja vauhti hidastuu jälleen. Merikoulu sijaitsee rannalla lähellä laituria. Yhdellä kukkulalla sijaitsee Halkin teologinen koulu, joka koulutti ortodoksisia pappeja yli vuosisadan ajan. Se suljettiin lailla vuonna 1971, eikä sitä ole koskaan sallittu avata uudelleen, vaikka rakennuksia ja kirjastoa pidetäänkin valmiina. Sen tulevaisuus on edelleen esillä hallitusten välisissä diplomaattisissa keskusteluissa.

Mäntymetsät peittävät suurimman osan korkeista maastoista, ja kesällä pihkan haju voimistuu niin voimakkaaksi, että sen voi maistaa. Tämä tekee myös tulipaloista vakavan vaaran, ja yksi saarista menetti suuren metsäalueen tulipalossa viime vuosina. Kallioille on rakennettu pieniä rantoja ja uimaklubeja, joista useimmat veloittavat maksun aurinkotuoleista ja suihkusta. Vesi on kylmempää kuin miltä näyttää ja kirkkaampaa kuin odottaisi tämän kokoisen kaupungin lähellä. Säännölliset uimarit saapuvat aikaisin, varaavat rannan tasaiselle kalliolle ja viettävät siellä suurimman osan päivästä.

Ota myöhäinen lautta takaisin, jos se on mahdollista. Saari liukuu pois veneen perässä, valot syttyvät puutaloissa ja kaupungin melu palaa vähitellen veden yli. Muutaman tunnin olit jossain aivan liikenteettömässä paikassa, mikä on epätavallista sanoa mistään Istanbulin osasta. Seiso perässä ja katsele peräaaltoa. Edessä oleva horisontti kirkastuu jatkuvasti. Kuulet pian ensimmäisen auton torven.